Onnistumisia ja kiusallisia tilanteita
Tällä viikolla olen onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja vähentänyt työtempoani. Aloitin urakan heti maanantaina jättämällä hyödyttömäksi arvelemani puhelinkonferenssin väliin. Sen sijaan paneuduin rauhassa projektisuunnitteluun. Siirsin myös ison joukon B-listan työtehtäviä tulevaisuuteen ja keskityin viikolla vain kahteen päätehtävään, muutamaa palaveria lukuun ottamatta.
Kieltäydyin lisäksi pitämästä ensi viikolla seminaariesitystä kiireisiin vedoten. Esimies oli hieman ihmeissään kieltäytymisestäni. Esitysten pitämisessä ei mene kauan, mutta esitysten valmistelu vie aikaa ja kiristää päätehtävien aikataulua. En muuten valehdellut kiireen suhteen. Minulla on tuolloin ensimmäinen tapaaminen terapeutin kanssa. Aika perverssiä, että työnteon vähentäminen tuntuu näin hankalalta.
Toimistolla oli tänään tarjolla viiniä. Muut joivat, minä en. Tuntui kiusalliselta. "Mulla on illalla treenit" Miten toimisin ensi viikon illanistujaisissa? Uskaltaisinko juoda muutaman oluen - sivistyneesti.
This entry was posted by minä, on
torstai 24. tammikuuta 2008.
You can leave your response.
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Miten toimisin ensi viikon illanistujaisissa? Uskaltaisinko juoda muutaman oluen - sivistyneesti.
Itse en usko ehdottomaan kieltäytymiseen. Ehdottomuus suuntaan tai toiseen luo helposti paineita, jos on ikäänkuin onnistuttava täydellisesti.
Minä en tietenkään tiedä mikä sinulle on hyväksi.
Jos toimistolla säännöllisesti on alkoholia tarjolla niin ei taida olla montaa tapaa toimia.
Yhtä keinoa olet jo kokeillutkin. Hyvin vissiin toimi kiusallisuudesta huolimatta, mutta se kuinka pitkään jaksaa valehdella onkin toinen juttu.
Toinen tapa on räväyttää asia ilmi. Kertoa niin kuin se on. "Ei kiitos. Karkaa liian helposti käsistä ja sitten vituttaa itseä julmetusti ja vaimo lähtee ja sitä en halua."
Kolmas on se, että opettelee juomaa sivistyneesti. Ei varmasti ole helppoa ja voi henkisesti valmistautua siihen , että saattaa lähteä homma käsistä.
Ja kuten jo sanoinkin, "Minä en tietenkään tiedä mikä sinulle on hyväksi".
Mukavaa kuulla, että temposi vähenemisestä. Hieno homma.
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Olen samaa mieltä. Absolutismi ei ole kohdallani hyväksi, eikä ole ollut minulla tavoitteenakaan. Ensimmäisen oluen juomiselle on vain muodostunut ihmeellinen kynnys.
Vaimokin sanoi, että istujaisiin vain kunhan tulet ajoissa kotiin ja ilman iltapalapulloja.
Minulla oli oikeasti treenit.
perjantaina, tammikuuta 25, 2008
Ou. Tulkintavirhe. Oletin kiusaantumisen johtuvat hätävalheesta eli oletin sinun valehtelevan. Nyt tuli miinuksia ja bonukset meni... :)
perjantaina, tammikuuta 25, 2008
Toisaalta tuo tilanteiden kiusallisuus on vain omassa päässä. Eihän viinistä kieltäytyminen sinänsä mitään selityksiä kaipaa. Sen kuin vain sanoo: "Ei kiitos". Noissa tilanteissa tulee helposti vähän vainoharhaiseksi, vaikka välttämättä ketään ei edes kiinnosta, juotko vai etkö. Ja mitäpä sitä kenellekään perustelemaan. Jos ei maistu, eikä huvita, niin ei maistu, eikä huvita.
On totta, kuten nimimerkki olematon kirjoitti, että ehdottomuus voi luoda paineita onnistumiseen. Mutta ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että ne paineet jäävät koko ajan kauemmas. Mitä pidempään on juomatta, sen vähemmän tekee mieli ja sitä enemmän kummastelee vain, miksi ihmeessä niin viinaorientoitunutta elämää elikään koskaan.
Ja kun näkökulma muuttuu, alkoholista kieltäytyminen ei tuota enää paineita, eikä absolutismi tunnu suoritukselta, vaan luonnolliselta valinnalta, jossa ei ole sen ihmeempää perusteltavaa.