1. Kuusenkerkkä
2. Vauvankantaja
3. Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka
4. Kettuterroristit
5. Appelsiinin tuoksua

mutta mukavat sellaiset. Tunsin eilen vatsassa mellastavan vauvan potkut ensimmäistä kertaa. Vaimon raskaus on edennyt kaikin puolin hyvin. Neuvolassa on ihmetelty lapsen aktiivisuutta ja mahtavia sydänääniä. Etuistukkaraskaudessa ääniä ja liikkeitä ei usein kuule kovin helposti. Meidän tenava saa neuvolan tädit kääntämään äänen voimakkuutta hiljemmalle. Isin tyttö! (?)

Olen rauhoitellut tahtiani viljelypalstan multia pöyhien. Nauriit on harvennettu ja muutkin kasvit venyvät mukavasti. Komposti tuoksuu rauhallisen multaisalta. Onneksi on vihdoin luvassa sadetta.

Yksi hyväksi havaitsemani työmatkoja hiljentävä ja kokemuksia kartuttava keino on napsia kuvia työmatkan varrella. Ihmeellistä miten paljon mielenkiintoista tuolta joka päiväiseltä reissulta löytyykään. Pitää vain avata silmänsä ja nostaa katse ilmaisjakelulehdestä. Täällä on muutama valokuvausvinkki kaikille puutarhureille.

Töissä kaikki hyvin.

Kuhnaillen hyvä tulee.

Tunnisteet: hidasta, raskaus

Olen olut viime päivinä väsynyt. Vaimo kyselee, että olenko surullinen kun en enään hymyile. En ole surullinen vaan uupunut.

Olen siitä onnellinen, että työni on juuri sitä mitä olen aina halunnut tehdä, oikea kutsumus ammatti. huonoa tässä on se, että otan työtehtävät ja niiden onnistumisen hyvin henkilökohtaisesti. Kun työt eivät suju tai edistyvät huonosti koen suurta syyllisyyttä. Olen silloin pettänyt ne joiden eteen teen töitä. En tarkoita pomoani.

Viime aikoina on ollut hankala jakso töissä. Ellen pääse ongelman yli voi tuleva työni hankaloitua entisestään. Olen murehtinut tilannetta paljon ja koittanut etsiä erilaisia ratkaisuja omissa ajatuksissani. Töissä on välillä vaikea keskittyä pienempiin työtehtäviin, niin levottomaksi tilanne saa minut. Pienemmät työt kasaantuvat ja lisäävät paineita töissä. Onneksi sain purettua näitä pienten mutta tarpeellisten tekemättömien töiden määrää viime viikolla. Selkeytin myös kalenterini aiemmin oppimallani tavalla. Se helpotti hieman. Näin, että aikatauluni on selkeä ja johtaa loogisten välitavoitteiden kautta useisiin eri päämääriin. Raivasin myös tilaa isompaa ponnistusta varten jolla pyrin puskemaan päätavoitetteen tiellä olevan ongelmatilanteen läpi. Toivottavasti onnistun.

Työstressi ja lyhyet yöunet eivät sovi kenellekään, ei ainakaan minulle. Onneksi on viikonloppu ja voin ainakin yrittää vältellä työasioiden miettimistä - koko ajan. Olin tänään nukahtaa kasvimaalle. Tämän viikon huippu hetkeksi voi nimetä iltapäivällä ottamani päiväunet. Kiitos vaimolle, että antoi minun nukkua omasta väsymyksestään huolimatta.

Tunnisteet: perhe, työ

Vauvankantaja, jonka blogia suosittelin, on synnyttänyt tyttövauvan. Onnea koko perheelle!

Vauvankantaja

Tunnisteet: raskaus

Onpa ollut hienot ilmat viime viikonloppuina. Kasvimaan tonkijaa on hemmoteltu. Mainitsinkin jo huhtikuussa, että meitä onnisti ja saimme kuin saimmekin vuokralle Kaupungin viljelypalstan. Kokonaista puoliaaria omaa multaa! Viime sunnuntaina luin Hesarista, että olin kaiken lisäksi lähes julkkis tai ainakin trendikäs puutarhaharrastuksineni.

'Puutarhaan voi asennoitua monella tavalla: käytännöllisesti ruuan ja mausteiden tuottajana, esteettisesti, tieteellisesti lajivalikoimaa kartuttaen, filosofisesti ajatusten jalostajana ja tietenkin yleensä optimistisesti", kirjoittaa Seppo Turunen, Korkeasaaren johtaja, esseekokoelmassaan Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa (Tammi). - Unelma puutarhasta

Edellinen vuokralainen oli jättänyt palstan syystyöt tekemättä, joten aloitin viljelyharrastukseni kääntämällä viljelyalan huhtikuun 19. päivänä talikolla. Poistin niponuukasti kaikki vastaan tulleet juuret ja rikkaruohotuppaat. Olin lukenut, että kesällä olisi näin vähemmän kitkettävää. Istutin jo samana viikonloppuna 20.4 ensimmäiset siemenet: 1 1/2 neliötä naurista, yhden penkillisen (1x4m) porkkanaa ja yhden penkillisen härkäpapuja. Peittelin nauriit ja porkkanat neitseellisen valkoisella katekankaalla. Olen aina pitänyt näitä rumia muovikankaita rumina ja todennäköisen tarpeettomina, mutta nyt halusin tehdä kaiken oikein.

Seuraavana viikonloppuna käänsin loput viljelyalasta ja istutin kaksi 4 metrin riviä perunaa (siikliä Prismasta), noin neliön verran pinaattia, kehäkukkia Sammakon kehoituksesta, ruiskaunokkeja ja auringonkukkia. Nauriit ja porkkanat itivät jo. Istutin seuraavan sadon nauriita.

Meillä on tapana viikonloppuisin lähteä aamiaisen jälkeen ulos leikkikentälle. Poika väsyy keinumisesta, juoksemisesta ja hiekkaleikeistä päiväunille 11 maissa jolloin suuntaamme kasvimaalle. Herukkapensaan vieressä on mukava paikka nukkua päiväunia.

En uskaltanut vielä vappuna istuttaa papuja ja muita "kun maan lämpötila on 8-10 astetta"-siemeniä. Istutin kuitenkin pienen alan lehtisalaattia ja salaattisipulia. Kitkin perinnöksi saamiamme monivuotisten kasvien penkkoja. Palstalla on neljä herukkapensasta ja kaksi penkkiä perennoja. Perennapenkit olivat kurjassa kunnossa ja annoinkin niille ns. isänkädestä. Nostin kasvit multappaakuineen maasta ja paransin penkin pohjan palstalla olleella valmiilla kompostilla. Istutin terhakkaimman näköiset juurakot takaisin penkkiin. Raivasin lisäksi herukkapensaat esiin rikkaruohojen seasta ja leikkasin vanhimmat oksat, joista osa oli ehtinyt jo kuolla.

Viime viikonloppuna (vko 19) istutin loput siemenistäni kasvimaalle. Istutin penkillisen sokerihernettä, penkin kahta erilaista ydinhernettä, penkin pensaspapua, yhdeksän salkopavun siementä ja neljä daaliaa. Härkäpavut olivat alkaneet itää vasta viikolla 19 ja nekin hyvin epätasaisesti. Tein varmuuden vuoksi pienen täydennysistutuksen. Alkuviikoksi oli luvattu hallaa joten peitin istutukseni katekankaalla.

Kesäkurpitsantaimet kasvavat vielä ikkunalaudan lämmössä.

Alla kasvimaamme istutukset. Mittakaava on noin 5x10 metriä.

Tunnisteet: kasvit

Jännää kuinka elämä muuttuu rutiinien täyttämäksi jonoksi tapahtumia ellei sitä ajattele ja yritä jäsentää. En ole useaan kuukauteen kirjoittanut samankaltaista itseanalyysia ajatuksistani, kuin millä aloitin ja miksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Onko elämä muuttunut sen vuoksi epätarkaksi puuroksi, josta on vaikea ilman pinnistelyä erottaa huippuja ja pohjia?

Viime vuoden lopulla olin pisteessä jossa minun oli pakko selvittää itselleni missä mennään. Kirjoittamisen avulla sain avattua ja selkeytettyä ajatuksiani ja syy-seuraus-suhteita elämässäni. Tajusin mikä on tärkeää ja miten voisin pyrkiä nauttimaan elämästä niin, että säilyttäisin nuo minulle rakkaat asiat. Hiljensin vauhtiani töissä ja korvasin vanhat nuorena opitut tavat vapaa-ajalla uusilla tavoilla rentoutua ja nollata.

Kevään aikana olen löytänyt jonkinlaisen kultaisen keskitien. En enään yritä hidastaa väkisin. Olen päässyt eroon hidastus-stressistä. Outoa mitä kaikkea ihminen voi stressata. Olen käynyt taiji-treeneissä aina kun se on ollut perhe-elämän kanssa sopivaan aikaan. Olen juonut muutaman kerran humalan, mutta lähtenyt aina puolen yön jälkeen kotiin. Olen pyrkinyt väljentämään työaikatauluani, useimmiten siinä onnistuen mutta välillä kiireitä purkien. Olen viettänyt pitkiä viikonloppuja yhdessä perheeni kanssa, eli en ole kärsinyt krapuloista sängynpohjalla. Viimeisimpänä hidastuksena olen aloittanut kasvimaan hoidon. Aika hyvin kaverilta, joka oli vielä muutama kuukausi sitten hermoraunio ja lähellä alkoholisoitumista ja perheensä menetystä.

Hidastelu tekee minulle kuitenkin yhä vaikeaa. Minulla on usein huono omatunto jos työt eivät suju tai jos minulla ei ole töissä kiire. Samoin viikonloppuisin täytän päivät helposti kodin kunnostuksella, siementen kylvöllä, mullanvaihdoilla, ikkunanpesulla ja muulla hötkyilyllä. Onneksi poika sentään pakottaa myös leikkimään kaiken "tekemisen" keskellä. Vaikka kuinka väsyttäisi minun on vaikea "hukata" hetkeäkään vapaa-ajastani nukkumiselle. Silti haaveilen usein siitä, että ottaisin päiväunet. Laittaisin silmät kiinni ja lepäisin sohvalla pojan päiväunien ajan. Onkohan tämä nyt sitä luterilaista itsekuria, kun kaikki rauhallinen tuntuu synniltä?

Hissukseen päiväunia kohti

Tunnisteet: mietteet

Taiji -harjoituksissa ollaan opeteltu kaikki 24 liikkeen sarjan liikkeet. Treenit ovat auttaneet minua stressin purkamisessa todella paljon. Liikkeitä tehdessä ei voi ajatella mitään muuta, ei töitä, ei perheasioita, eikä muutakaan takaraivossa jyllääviä asioita. Treenit ovat olleet minulle lisäksi sallittua omaa aikaa, joka on lapsiperheissä kortilla. En ole vielä yhtä sulava liikkeinen kuin alla olevassa videossa oleva mestari, mutta hissun kissun minunkin liikkeeni paranevat. Ehkä 10 vuoden kuluttua tai-jini kestää jo katselua. Täällä maailman mestarin Tai-Ji tyylinäyte.

Tunnisteet: hidasta, taiji

En ole hetkeen kirjoittanutkaan kuulumisia ja nyt en tiedä että mistä oikein aloittaisin. Ehkä aloitan viljelypalstauutisella.

Arpao-onni oli meille suotuisa ja saimme kuin saimmekin puolen aarin pläntin kaupungin viljelypalstalta. Olen käynyt jo muutaman kerran ihastelemassa valtaustamme. Valitettavasti edellinen puutarhuri ei ollut syksyllä kääntänyt maata joten edessä on kova kuokkiminen ja mullan kääntö. Hyvä puoli taas on se, että edellinen vuokralainen jätti jälkeensä neljä komean kokoista herukkapensasta. Pensaiden laji selviää keväämpänä kun lehdet ovat auenneet.

Nyt alkaakin jo kylvönäppejä polttelemaan. Keittiön ikkunalle täytyy tehdä tilaa uusille idätyspurnukoille. Pöytä on jo pullollaan parvekkeelle päätyviä kasveja: pihvitomaatin taimia, kirsikkatomaatteja, basilikaa, sitruunabasilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia ja mustasilmä susannan taimia.

Ensi viikonloppuna täytyy käydä kääntämässä palsta ja säistä riippuen istuttaa porkkanat ja ensimmäinen erä nauriita. Milloinkohan perunat voi istuttaa? Muutakin hommaa riittää. Pitäisi nikkaroida kompostikehikko ja työkalulaatikko, viimeistellä istutussuunnitelma sekä ostaa harsoa suojelemaan porkkanan taimia kylmältä. Kastelukannun ehdinkin jo ostaa.

Parvekkeellakin on nikkaroitavaa. Tomaatteja varten täytyy rakentaa laatikko ja mustasilmä susannat voivat myöhemmin kiipeillä kiinnitystä odottavaa parvekesäleikköä pitkin. Kirjoittelen taas myöhemmin lisää palstakuulumisista.

Kuopus voi massussa hyvin ja kasvaa huimaa vauhtia. Ensimmäisen raskauden aikana ehti raskauteen ja sikiön kehitykseen kiinnittää enemmän huomiota kuin nyt. Ensimmäiset kolme kuukautta, mitkä ovat raskauden herkin aika, menivät kuin siivillä. Vilkas kaveri potkii jo silloin tällöin äitiä ja heiluttelee käsiään ultrakuvissa. Noin 10 senttinen lapsi on jo valmis ihminen. Nyt tarvitsee enään vain kasvaa, kasvaa ja kasvaa.

Esikoisellakin menee lujaa. Pikku Mies juoksee jo ja tapailee sanoja ahkerasti. Suosikkisanoihin kuuluvat: Kakka (mikä tarkoittaa sitä itseään, rekkaa tai jotain muuta asiayhteydestä riippuen), Ei (usein käytetty sana mikä helpottaa kanssakäymistä huomattavasti - onko nälkä? - Ei), Kukka, Hiekkakakka (hiekkakakku, josta saa uskomattoman paljon iloa irti) ja Iti (isi).

Parisuhde on ollut viime aikoina jälleen kovilla. Raskauden tuoma väsymys ja mielialan mullistukset yhdistettynä minun iltaiseen tietokoneen tuijotukseen ovat pitäneet meidät toisistamme etäällä ja varovaisina. En ole muistanut kertoa fiiliksistäni vaimolle. Täytyy korjata asia ja varata taas isovanhempia lapsen vahdiksi.

Töissä menee hyvin. Sain reilun palkan korotuksen ja olen hidastanut viime syksystä tahtia reilusti. Silloin tällöin yhä ahdistaa kun kalenteri ei ole tupaten täynnä tehtäviä ja kokouksia. Tavallaan stressin ja kiireen puute aiheuttaa stressiä - teenkö tarpeeksi?

Tunnisteet: kasvit, parisuhde, perhe, raskaus, työ

Kuusi päiväisen työviikon jälkeen olin väsynyt. En ollut ehtinyt nähdä poikaani viikolla kuin maanantai- ja perjantai-iltoina. Aamukiireessä moikkaamista en pidä näkemisenä. Illat menivät myöhäisiksi töissä olleen seminaarin ja taiji-treenien vuoksi. Lauantain vietin koulutuksessa. Hidastusta tosiaan.

Otin vahingon takaisin viettämällä sunnuntain ja maanantain vapaalla.

Istutimme pojan kanssa vesilaseissa juuria kasvattaneet limoviikunapistokkaat taimimullalla täytettyihin jugurttipurkkeihin. Kaksi isompaa oksaa, jotka nekin iloksemme kehittivät juuria istutettiin pieniin ruukkuihin. Pistokkaita on yhteensä viisi. Katsomme mitkä juurtuvat parhaiten ja lähtevät kasvamaan. Tarkoituksena on antaa viikunoiden kasvaa vuoden tai kaksi rauhassa kunnes ne ovat noin 40 senttisiä. Sen jälkeen niistä aletaan koulia pieniä bonsaipuita latvomalla ja leikkaamalla.

Poika nukkui tänään kolmen tunnin päiväunet. Vaihdoin unien aikana mullat kuudelle viherkasville. Multa loppui sopivasti pikkumiehen herättyä. Täytyy käydä ostamassa lisää, jotta vielä neljä mullanvaihtovuorossa olevaa kasvia saavat nekin raikkaat mullat. Ja tarvitaanhan multaa keväämmällä vielä parvekelaatikoihinkin.

Posti toi viikolla kasan siemenpusseja. Niitä on nyt aika moinen määrä, sillä olen ostanut joitain siemeniä myös heräteostoksina kaupoista. Tomaatit täytyisi laittaa itämään jo maaliskuun puolella. Joudun kuitenkin venyttämään istutusta aprillipäivälle, jolloin olen palannut työmatkalta kotiin. En luota siihen, että vaimo muistaisi kastella taimia. Huonekasvini ovat kuolleet kahdesti. Kummallakin kerralla olin ulkomailla ja kasteluvastuussa oli tyttöystävä. Tomaattien lisäksi aion istuttaa huhtikuun alussa myös parvekeyrtit. Kirjoittelen niistä sitten tuonnempana.

Olemme alkaneet miettimään vaimon kanssa keinoja saada asuntoomme tilaa vielä yhdelle asukkaalle. Onneksi toista lasta varten ei tarvitse ostaa tarvikkeita toistamiseen vaan pärjäämme jo hankituilla. Meidän täytyy paremminkin päästä eroon turhasta tavarasta, jotta asuntoon saadaan mahtumaan vielä yksi sänky ja vaatekerrasto. Olemme myymässä kahdet lastenvaunut ja hankkimassa tuplavaunuja tilalle sekä myymässä hoitopöydän ja hankkimassa hoitolevyn eteisen piirongin päälle. Kuskasin käyttämättä jääviä vatteitani UFFin keräyslaatikkoon niin, että vaatekaappiini tuli tilaa matalalle sukka- ja alushousulaatikostolle. Sain näin eteisen piironkiin tyhjää tilaa vauvanvaatteille. Isoisän vintiltä voimme käydä hakemassa pojalle venytettävän lastensängyn ja uusi tulokas saa sitten periä isoveljellä vielä käytössä olevan pinnasängyn.

Vaimo on jatkuvasti väsynyt. Raskausväsymystä ei auta se, että pojalle on puhkeamassa hampaita. Ikenet ovat kipeät mikä itketyttää, kiljututtaa ja potkituttaa. Mullan ja kahvin haju saa vaimon kuulemma voimaan pahoin ja raskaushormoniraivonpuuskan keskellä parempi puoliskoni epäili, että vaihdan kukkamultia vain jotta hänelle tulisi paha olo. Toivotaan, että hormonimyrskyt eivät yleisty.

Tunnisteet: kasvit, koti, perhe, raskaus

Vaimo kävi varhaisultrassa. Hän mietti kauan kannattaako tutkimukseen mennä. Kaikki hänen ystävänsä jotka ovat (taas) raskaana ovat käyneet tutkimuksessa varmuuden vuoksi. Ajattelimme ensin jättää turhan kuvauksen väliin, koska emme yksinkertaisesti keksineet sille syytä. Ei kai ultraäänikuvausta ole tarkoitettu raskauden alkamisen toteamiseen?

Kuinka ollakkaan vaimo kehitti raskaushormoneissaan keskenmenosta ainoan ajateltavissa olevan lähitulevaisuuden vaihtoehdon. Kun sitten vielä alkoi esiintyä ajoittaista veritippojen vuotoa, katsoimme että ultraan kannattaa mennä jo pelkästään kaikkien järjissä pysymisen vuoksi.

Gynekologi kertoi kaiken olevan massussa hyvin ja että pikkuruisella toukallamme on harvinaisen kehittynyt ruskuaispussi. Ai tätä isin ylpeyttä.

Löysin hauskan blogin josta on varmasti hyötyä kaikille esikoista suunnitteleville ja odottaville. Nokkonen odottaa parhaillaan kuopusta ja on kirjoittanut raskauden kehityksestä viime syyskuusta lähtien. Hauskaa luettavaa.

Tunnisteet: parisuhde, perhe, raskaus