mutta mukavat sellaiset. Tunsin eilen vatsassa mellastavan vauvan potkut ensimmäistä kertaa. Vaimon raskaus on edennyt kaikin puolin hyvin. Neuvolassa on ihmetelty lapsen aktiivisuutta ja mahtavia sydänääniä. Etuistukkaraskaudessa ääniä ja liikkeitä ei usein kuule kovin helposti. Meidän tenava saa neuvolan tädit kääntämään äänen voimakkuutta hiljemmalle. Isin tyttö! (?)

Olen rauhoitellut tahtiani viljelypalstan multia pöyhien. Nauriit on harvennettu ja muutkin kasvit venyvät mukavasti. Komposti tuoksuu rauhallisen multaisalta. Onneksi on vihdoin luvassa sadetta.

Yksi hyväksi havaitsemani työmatkoja hiljentävä ja kokemuksia kartuttava keino on napsia kuvia työmatkan varrella. Ihmeellistä miten paljon mielenkiintoista tuolta joka päiväiseltä reissulta löytyykään. Pitää vain avata silmänsä ja nostaa katse ilmaisjakelulehdestä. Täällä on muutama valokuvausvinkki kaikille puutarhureille.

Töissä kaikki hyvin.

Kuhnaillen hyvä tulee.

Tunnisteet: hidasta, raskaus

Vauvankantaja, jonka blogia suosittelin, on synnyttänyt tyttövauvan. Onnea koko perheelle!

Vauvankantaja

Tunnisteet: raskaus

En ole hetkeen kirjoittanutkaan kuulumisia ja nyt en tiedä että mistä oikein aloittaisin. Ehkä aloitan viljelypalstauutisella.

Arpao-onni oli meille suotuisa ja saimme kuin saimmekin puolen aarin pläntin kaupungin viljelypalstalta. Olen käynyt jo muutaman kerran ihastelemassa valtaustamme. Valitettavasti edellinen puutarhuri ei ollut syksyllä kääntänyt maata joten edessä on kova kuokkiminen ja mullan kääntö. Hyvä puoli taas on se, että edellinen vuokralainen jätti jälkeensä neljä komean kokoista herukkapensasta. Pensaiden laji selviää keväämpänä kun lehdet ovat auenneet.

Nyt alkaakin jo kylvönäppejä polttelemaan. Keittiön ikkunalle täytyy tehdä tilaa uusille idätyspurnukoille. Pöytä on jo pullollaan parvekkeelle päätyviä kasveja: pihvitomaatin taimia, kirsikkatomaatteja, basilikaa, sitruunabasilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia ja mustasilmä susannan taimia.

Ensi viikonloppuna täytyy käydä kääntämässä palsta ja säistä riippuen istuttaa porkkanat ja ensimmäinen erä nauriita. Milloinkohan perunat voi istuttaa? Muutakin hommaa riittää. Pitäisi nikkaroida kompostikehikko ja työkalulaatikko, viimeistellä istutussuunnitelma sekä ostaa harsoa suojelemaan porkkanan taimia kylmältä. Kastelukannun ehdinkin jo ostaa.

Parvekkeellakin on nikkaroitavaa. Tomaatteja varten täytyy rakentaa laatikko ja mustasilmä susannat voivat myöhemmin kiipeillä kiinnitystä odottavaa parvekesäleikköä pitkin. Kirjoittelen taas myöhemmin lisää palstakuulumisista.

Kuopus voi massussa hyvin ja kasvaa huimaa vauhtia. Ensimmäisen raskauden aikana ehti raskauteen ja sikiön kehitykseen kiinnittää enemmän huomiota kuin nyt. Ensimmäiset kolme kuukautta, mitkä ovat raskauden herkin aika, menivät kuin siivillä. Vilkas kaveri potkii jo silloin tällöin äitiä ja heiluttelee käsiään ultrakuvissa. Noin 10 senttinen lapsi on jo valmis ihminen. Nyt tarvitsee enään vain kasvaa, kasvaa ja kasvaa.

Esikoisellakin menee lujaa. Pikku Mies juoksee jo ja tapailee sanoja ahkerasti. Suosikkisanoihin kuuluvat: Kakka (mikä tarkoittaa sitä itseään, rekkaa tai jotain muuta asiayhteydestä riippuen), Ei (usein käytetty sana mikä helpottaa kanssakäymistä huomattavasti - onko nälkä? - Ei), Kukka, Hiekkakakka (hiekkakakku, josta saa uskomattoman paljon iloa irti) ja Iti (isi).

Parisuhde on ollut viime aikoina jälleen kovilla. Raskauden tuoma väsymys ja mielialan mullistukset yhdistettynä minun iltaiseen tietokoneen tuijotukseen ovat pitäneet meidät toisistamme etäällä ja varovaisina. En ole muistanut kertoa fiiliksistäni vaimolle. Täytyy korjata asia ja varata taas isovanhempia lapsen vahdiksi.

Töissä menee hyvin. Sain reilun palkan korotuksen ja olen hidastanut viime syksystä tahtia reilusti. Silloin tällöin yhä ahdistaa kun kalenteri ei ole tupaten täynnä tehtäviä ja kokouksia. Tavallaan stressin ja kiireen puute aiheuttaa stressiä - teenkö tarpeeksi?

Tunnisteet: kasvit, parisuhde, perhe, raskaus, työ

Kuusi päiväisen työviikon jälkeen olin väsynyt. En ollut ehtinyt nähdä poikaani viikolla kuin maanantai- ja perjantai-iltoina. Aamukiireessä moikkaamista en pidä näkemisenä. Illat menivät myöhäisiksi töissä olleen seminaarin ja taiji-treenien vuoksi. Lauantain vietin koulutuksessa. Hidastusta tosiaan.

Otin vahingon takaisin viettämällä sunnuntain ja maanantain vapaalla.

Istutimme pojan kanssa vesilaseissa juuria kasvattaneet limoviikunapistokkaat taimimullalla täytettyihin jugurttipurkkeihin. Kaksi isompaa oksaa, jotka nekin iloksemme kehittivät juuria istutettiin pieniin ruukkuihin. Pistokkaita on yhteensä viisi. Katsomme mitkä juurtuvat parhaiten ja lähtevät kasvamaan. Tarkoituksena on antaa viikunoiden kasvaa vuoden tai kaksi rauhassa kunnes ne ovat noin 40 senttisiä. Sen jälkeen niistä aletaan koulia pieniä bonsaipuita latvomalla ja leikkaamalla.

Poika nukkui tänään kolmen tunnin päiväunet. Vaihdoin unien aikana mullat kuudelle viherkasville. Multa loppui sopivasti pikkumiehen herättyä. Täytyy käydä ostamassa lisää, jotta vielä neljä mullanvaihtovuorossa olevaa kasvia saavat nekin raikkaat mullat. Ja tarvitaanhan multaa keväämmällä vielä parvekelaatikoihinkin.

Posti toi viikolla kasan siemenpusseja. Niitä on nyt aika moinen määrä, sillä olen ostanut joitain siemeniä myös heräteostoksina kaupoista. Tomaatit täytyisi laittaa itämään jo maaliskuun puolella. Joudun kuitenkin venyttämään istutusta aprillipäivälle, jolloin olen palannut työmatkalta kotiin. En luota siihen, että vaimo muistaisi kastella taimia. Huonekasvini ovat kuolleet kahdesti. Kummallakin kerralla olin ulkomailla ja kasteluvastuussa oli tyttöystävä. Tomaattien lisäksi aion istuttaa huhtikuun alussa myös parvekeyrtit. Kirjoittelen niistä sitten tuonnempana.

Olemme alkaneet miettimään vaimon kanssa keinoja saada asuntoomme tilaa vielä yhdelle asukkaalle. Onneksi toista lasta varten ei tarvitse ostaa tarvikkeita toistamiseen vaan pärjäämme jo hankituilla. Meidän täytyy paremminkin päästä eroon turhasta tavarasta, jotta asuntoon saadaan mahtumaan vielä yksi sänky ja vaatekerrasto. Olemme myymässä kahdet lastenvaunut ja hankkimassa tuplavaunuja tilalle sekä myymässä hoitopöydän ja hankkimassa hoitolevyn eteisen piirongin päälle. Kuskasin käyttämättä jääviä vatteitani UFFin keräyslaatikkoon niin, että vaatekaappiini tuli tilaa matalalle sukka- ja alushousulaatikostolle. Sain näin eteisen piironkiin tyhjää tilaa vauvanvaatteille. Isoisän vintiltä voimme käydä hakemassa pojalle venytettävän lastensängyn ja uusi tulokas saa sitten periä isoveljellä vielä käytössä olevan pinnasängyn.

Vaimo on jatkuvasti väsynyt. Raskausväsymystä ei auta se, että pojalle on puhkeamassa hampaita. Ikenet ovat kipeät mikä itketyttää, kiljututtaa ja potkituttaa. Mullan ja kahvin haju saa vaimon kuulemma voimaan pahoin ja raskaushormoniraivonpuuskan keskellä parempi puoliskoni epäili, että vaihdan kukkamultia vain jotta hänelle tulisi paha olo. Toivotaan, että hormonimyrskyt eivät yleisty.

Tunnisteet: kasvit, koti, perhe, raskaus

Vaimo kävi varhaisultrassa. Hän mietti kauan kannattaako tutkimukseen mennä. Kaikki hänen ystävänsä jotka ovat (taas) raskaana ovat käyneet tutkimuksessa varmuuden vuoksi. Ajattelimme ensin jättää turhan kuvauksen väliin, koska emme yksinkertaisesti keksineet sille syytä. Ei kai ultraäänikuvausta ole tarkoitettu raskauden alkamisen toteamiseen?

Kuinka ollakkaan vaimo kehitti raskaushormoneissaan keskenmenosta ainoan ajateltavissa olevan lähitulevaisuuden vaihtoehdon. Kun sitten vielä alkoi esiintyä ajoittaista veritippojen vuotoa, katsoimme että ultraan kannattaa mennä jo pelkästään kaikkien järjissä pysymisen vuoksi.

Gynekologi kertoi kaiken olevan massussa hyvin ja että pikkuruisella toukallamme on harvinaisen kehittynyt ruskuaispussi. Ai tätä isin ylpeyttä.

Löysin hauskan blogin josta on varmasti hyötyä kaikille esikoista suunnitteleville ja odottaville. Nokkonen odottaa parhaillaan kuopusta ja on kirjoittanut raskauden kehityksestä viime syyskuusta lähtien. Hauskaa luettavaa.

Tunnisteet: parisuhde, perhe, raskaus

Ihmeellistä miten nopeasti lapset kehittyvät. Poika kasvaa sellaista vauhtia, että sitä on vaikea ymmärtää. Kolme kuukautta sitten hän harjoitteli vielä haparoiden konttaamista ja tänään käveltiin jo monta metriä. Suukin käy kuin papupata, kun vielä saisi kielen tottelemaan sanoja. Maailman hienoin poika!

Viime viikonloppuna huomasimme olevamme raskaana. Ensimmäinen kommenttini oli "Jee poika saa pikkusiskon!", mihin vaimo totesi että "se on toinen poika".

Vaimo pelkäsi, että raskaaksi tuleminen saattaisi olla yhtä vaikeaa kuin ensimmäisen kanssa. Toisin kävi. Taitaa olla niin, että kun ensimmäinen lapsi on saatu niin raskaaksi tulemiseen ei paljon muuta tarvita kuin pelkkä ajatus. Tosi mahtava juttu, Pikkuepeli saa kohta kaverin!

Sain pohdittua asiaa viikolla. Ensimmäinen raskaus oli parisuhteelle rankka. Lasta oli toivottu kauan ja se lisäsi vaimon paineita tehdä kaikki oikein. Tiesimme, että raskaus muuttaa äidin elämää monin tavoin, mutta kukaan ei ollut puhunut siitä hormonimyrskystä johon nainen joutuu. Riitelimme paljon ja tuleva äiti raivosi ja purki tunnekuohunsa minuun.

Uutinen uudesta raskaudesta nosti esiin pelkoja tulevasta. Raskausoireitakin kun oli jo näkyvillä: nauretaan ja sekunnin päästä itketään, käydään ylikierroksilla ja päädytään suuttumaan ja raivoamaan. Otimme tänään monta kertaa yhteen. Onneksi kykenimme lopulta rauhoittumaan sen verran, että pystyimme käymään järkevän keskustelun siitä mikä rassasi.

Kerroin, että minua pelotti vaimon muuuttuminen hormonihirviöksi, minkä vuoksi olin ollut viikolla etäinen, hiljainen ja tiuskiva. Vaimo pyyteli anteeksi omaa kiukutteluaan ja haukkujaan. Raskaana on herkkänä kaikille tunteille. Naiset ovat usein herkkiä tulkitsemaan miesten sanomiset negatiivisesti. Niin sanottu pukeutumisparadoksi on jokaiselle miehelle tuttu. Naisen kysymykseen siitä kumpi hame on kauniimpi ei ole miehen kannalta onnistunutta vastausta. Lopputulos on useimmiten aina se, että mies on jotenkin onnistunut haukkumaan naista lihavaksi. Raskaana olevat naiset pyörittävät miehen sanat päinvastaisiksi aivan varmasti. Väärällä äänensävyllä sanottu kohteliaisuus on suuri loukkaus heidän äitiyttään vastaan.

Onneksi tiedämme nyt etukäteen mitä saattaa olla edessä ja osaamme varautua siihen puremalla tarvittaessa huulta ja keskustelemalla pienistä asioista ennen kuin ne muuttuvat ilmiriidoiksi. Toivon myös, että vaimo osaa ottaa toisen raskauden rennommin kuin ensimmäisen.

Elämän Helvetti blogissa Vinnie oli kommentoinut raskausajan riitoja seuraavasti:

Raskaushormonit mulla ainakin teki sen että riitaa tuli ihan älyttömistäkin asioista, ja sitten niitä pelkoja että lopun ikää on kuin pallo jalassa kun on lapsia.. tavallaan onkin.. meneehän se osa vapautta, mutta antaa se niin paljon enemmän, ettei sitä osaa kaipaakaan, eikä se kokonaan kahlitse jossei anna kahlita

Terapeutilla ei ollut minulle sopivia vastaanottoaikoja. Täytyy etsiä toinen terapeutti sillä uskon että tulen tarvitsemaan niitä.

Tunnisteet: perhe, raskaus