Tällä viikolla olen onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja vähentänyt työtempoani. Aloitin urakan heti maanantaina jättämällä hyödyttömäksi arvelemani puhelinkonferenssin väliin. Sen sijaan paneuduin rauhassa projektisuunnitteluun. Siirsin myös ison joukon B-listan työtehtäviä tulevaisuuteen ja keskityin viikolla vain kahteen päätehtävään, muutamaa palaveria lukuun ottamatta.

Kieltäydyin lisäksi pitämästä ensi viikolla seminaariesitystä kiireisiin vedoten. Esimies oli hieman ihmeissään kieltäytymisestäni. Esitysten pitämisessä ei mene kauan, mutta esitysten valmistelu vie aikaa ja kiristää päätehtävien aikataulua. En muuten valehdellut kiireen suhteen. Minulla on tuolloin ensimmäinen tapaaminen terapeutin kanssa. Aika perverssiä, että työnteon vähentäminen tuntuu näin hankalalta.

Toimistolla oli tänään tarjolla viiniä. Muut joivat, minä en. Tuntui kiusalliselta. "Mulla on illalla treenit" Miten toimisin ensi viikon illanistujaisissa? Uskaltaisinko juoda muutaman oluen - sivistyneesti.

Tunnisteet: alkoholi, työ

Hidas viikkoni alkoi hyvissä merkeissä. Olin maanantaina tavallista paremmalla tuulella ja olo tuntui energiseltä. Tämä on muuten aika uutta minulle. Aiemmin olin viikonlopun ryyppyputken jälkeen aivan loppu ja krapula kesti usein tiistaihin. Tiistaina huomasin, että kalenterini oli ehtinyt täyttyä kahdessa päivässä aivan tupaten täyteen. Keskiviikkona löysin vapaata aikaa puolen tunnin tapaamiselle vasta viikon päästä. Torstaina työpäivä venyi jo 11 tuntiseksi.

Työtahdin hidastaminen on vaikeaa. Nyt kun olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen kuinka teen töitä, olen huomannut, että hoppuilen liiaksi. Teen asiat usein hätiköiden, jotta voisin siirtyä seuraavaan tehtävään. Turhan kiirehtimisen vuoksi tulee tehtyä huolimattomuusvirheitä. Toisaalta näin minulle muodostuu myös taukoja työntekoon, kun saan tehtyä työt nopeammin kun olin suunnitellut.

Kiirehtiminen ottaa kuitenkin hermoille. Jalat polkee lattiaa ja on vaikeaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tuntuu kuin olisin epäonnistunut. Täytyy vain jatkaa opettelua. Ensi viikolla minun on pakotettava itseni hidastamaan ja kieltäytymään "pikku tehtävistä". Pakko.

Taiji rauhoitti alkuviikolla mukavasti. Treenien jälkeen oli lämmin ja rentoutunut olo: lihakset olivat lämpimät ja venyneet ja mieli tyynenä. Varasin tapaamisajan terapeutille.

Tunnisteet: mietteet, taiji, työ

Slow Down Now sivun Christopher kirjoittaa Zen Habits blogissa siitä kuinka hidastaa vauhtia. Ajatukset ovat pitkälti samoja mitä esitetään Slow kirjassa. Hyvät ideat kannattaa lukea useaan kertaan ja antaa ajatusten tarttua niihin rauhassa.

Chris muistuttaa, että monille hidastaminen saattaa olla vaikeaa. Olen huomannut, että olen tehnyt hidastamisesta uuden projektin sen sijaan, että olisin vähentänyt tekemisiäni.

Innostun usein asioista ja toimin hetken hyvin intensiivisesti asioihin paneutuen ja niitä tehden. Olen aina ollut tällainen. Olen harrastanut lukuisia asioita hetken. Näistä olen sitten poiminut elämääni pidemmäksi ajaksi ne asiat, jotka ovat tuntuneet hyviltä.

Täytyy opetella kestämään tylsyyttä. Olemaan tekemättä mitään. Hidastamisen ei tulisi olla projekti, vaan rauhallista olemista ja tekemistä. Tällainen hätähousu ei opi uutta rytmiä hetkessä, mutta hiljaa hyvä tulee.

How to Slow Down Now (Please Read Slowly)

"...If you’re a rush-aholic and want to slow down, your first impulse may be to try too hard and expect instant results. Making a change takes time and isn’t always easy. Expect a period of some discomfort. Many people who retire from an active life feel themselves at a loss. Hyperactivity is often a defense against boredom, and the fear of slowing down is really a fear of confronting yourself..."

Tunnisteet: hidasta

Perjantaina töistä kotiin matkatessa teki kovasti mieli pysähtyä baariin tuopille. Aivot näköjään muistavat, että olen aiemmin palkinnut aivosolut työviikon lopulla tai rankan työpäivän päätteeksi alkoholilla.

Jätin menemättä baariin. Sen sijaan jatkoin kotiin syömään pojan kanssa lihasoppaa ja leikkimään.

Minulle on muodostunut aika korkea kynnys juoda alkoholia. Kun ennen läträsi oluella melkein joka päivä, en nyt juo edes yhtä satunnaista olutta. Ensimmäisen oluen juominen jännittää jostain syystä. Olen varma, että en repeä juopottelemaan ensimmäisestä oluesta tai viinilasillisesta. Juomisen aloittaminen kuitenkin madaltaisi kynnystä lähteä ryyppäämään. Sitä minä pelkään.

Pelkään myös vaimon reaktiota, kun menen joskus taas ensimmäistä kertaa tapaamaan kavereita. Mutta samalla tavalla jännittää kavereiden reaktiot juomattomuuteeni. Uskaltaisinko tai kehtaisinko nähdä kavereita baarissa juomatta olutta?

Tavoitteenani ei ole raittius vaan kohtuukäyttö: muutama lasi viiniä vaimon kanssa, lasi viiniä ravintolassa tai pari tuoppia kavereiden kanssa. En ole varma pystynkö vielä jättämään kolmatta ja neljättä ja viidettä tuoppia ostamatta.

Haluan lisäksi päästä eroon alkoholia odottavista hermoradoista aivoissa. Haluan kehittää muita odotuksia. Voisin keksiä vaikka jonkun mukavan perjantai-illan tradition, mukavan tavan jolla voisin palkita itseni ja jota voisin odotella.

Voisin etsiä viikolla jonkin hyvältä kuullostavan reseptin. Ostaa perjantaina hyvät ruokaraaka-aineet ja kokata perjantai-iltana rauhassa herkut vaimolle ja itselleni. Pitänee pistää mietintä myssyyn ja harkita rauhassa - kiirehtimättä.

Tunnisteet: alkoholi, mietteet, parisuhde

Törmäsin Adbustersin sivulla sattumalta Slow Down week-tapahtumaan, vai onko kyseessä paremminkin anti-tapahtuma.

Slow Down week, eli Ota Rauhassa-viikko tai Hellitä Hetkeksi-viikko muistuttaa ihmisiä nykyelämän vauhdista. Viikolla halutaan herätellä ihmisiä miettimään mikä elämässä on tärkeää ja sitä käyttääkö aikaansa näihin itselleen tärkeisiin asioihin.

Adbustersin tekemä video selventää hyvin slow-liikkeen tarpeellisuutta ja sitä miksi minäkin aloin hidastaa tahtiani. Suosittelen hidastamista muillekin. Vaimo tokaisi tänään pojalle, että Isi on tuollainen hermoheikki, vaikka onkin rauhoittunut tosi paljon.

Click To Play

Ota Rauhassa-viikolla voi kokeilla vaikka seuraavaa:

- Syö ateriasi ruokapöydän ääressä tekemättä samalla muuta.
- Hidasta kävelytahtiasi.
- TV:n katselun sijaan tarjoa hieronta, rakastele, lue tai ota jalkakylpy.
- Lue sähköposti vain kahdesti päivässä.
- Pidä kännykkä taskussa ellei sinulle soiteta.
- Istu 10 minuuttia paikallasi tekemättä mitään.
- Kokeile miltä meditointi tuntuu.
- Istuta appelsiinin siemen ja katsele sen itämistä.
- Jätä toissijaiset työtehtävät tekemättä.
- Ota työmatkan varrella valokuvia.
- Tee yksi asia kerrallaan kiirehtimättä.

Muita hidastamiskeinoja löytyy helposti. Istu mukavaan tuoliin tai sohvalle, laita silmät kiinni ja odota. Myös teepannun katselu veden lämmetessä on hyväksi havaittu keino. Muista odottaa rauhassa, että tee on sopivan lämpöistä ennen sen juomista.

Adbusters pyrkii saamaan julkistatilaa takaisin mainoksilta ja kulutuskulttuurilta. Parhaiten heidät tunnetaan vastamainoksilta, joita julkaistaan myös Suomessa Voima lehdessä.

Tunnisteet: hidasta

Taijin alkeiskurssi alkoi tällä viikolla. Kävin tämän meditointiin verrattavan taistelulajin alkeiskurssin vuonna 2001, mutta harjoittelun puutteen vuoksi liikesarjat ovat unohtuneet. Hitauteen ja rauhallisuuteen sopii hyvin kurssin uusiminen ja varsinkin taiji-kurssin, joka on kuin luotu kiirettä vähentäville ihmisille.

Muistan tuolta ajalta, että treenien jälkeen tuntui kuin jalat olisivat olleet muutaman sentin maanpinnan yläpuolella ja että keho oli rauhallinen, vähän niin kuin saunan jälkeen. Parasta taijissa on kuitenkin sen liikkeiden suorittamisen vaaditima keskittyminen.

Liikkeet tehdään hitaasti pitäen samalla lihakset rentoina (paitsi reisilihakset, jotka ovat matalassa asennossa kovilla). Yksittäiset liikkeet ja niiden muodostama pitkä liikesarja vaatii kaiken keskittymisen, minkä ansiosta työstressi ja arkihuolet pysyvät poissa mielestä. Mieleni saa nyt nollaantua ilman alkoholia samalla kun keskityn hengittämään rauhallisesti ja pitämään lihakset rentoina optellessani taijin rauhallista 24 liikkeen sarjaa.

Taiji 24 liikkeen sarja (Yang-tyyli)

Tunnisteet: taiji

Työpäivien arki on ryöpsähtänyt taas koko hektisyydessään käyntiin. Viime viikolla työtahdin pitäminen kiireettömänä oli vielä lasten leikkiä, mutta tällä viikolla kalenteri on jo täyttynyt huolestuttavaa vauhtia.

Syksyllä huomasin, että töillä on tapana kasaantua tietyille viikoille, jolloin kiire on helposti hermoja raastava ja stressipallo pään sisällä kasvaa sykkien. Valitettavasti, ellen ole huolellinen, tällainen kiireinen aika saattaa muodostua taas heti tammi-helmikuulle. Minua on stressannut jo pelkkä ajatus viime syksyyn verrattavissa olevasta kiireestä.

Kuinka voisin välttää töiden kasaantumista?

Listasin työt, jotka odottavat kahden seuraavan kuukauden sisällä tekemistä. Mietin tarkkaan, mitkä näistä tehtävistä ovat välttämättömiä ja unohdin toissijaiset tehtävät hetkeksi. Aikataulutin tärkeimmät hommat pyrkien jättämään ajattelu- ja rauhoittumisaikaa (päivän tai kaksi) tehtävien välille. Tämän jälkeen mietin voinko delegoida osan ensisijaisista töistä muille. Sovin työkaverin kanssa, että hän osallistuu eräiden neuvotteluiden järjestämiseen ja pohjustukseen.

Toisijaiset tehtävät yritän delegoida muille, siirtää myöhemmäksi tai tehdä pois mikäli tähän riittää aikaa kiirettä pitämättä.

Nyt kalenterini näyttää siedettävämmältä. Kun vielä pystyisi keskittymään yhteen työtehtävään kerrallaan, ajattelematta tulevia töitä. On myös vaarana, että mikäli en ole tarkkana matkan varrella tulee otettua lisää tehtäviä. Täytyy oppia sanomaan ei. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, eihän?

Viime viikolla käyttöön ottamani sähköpostin lukutapa toimii muuten mainiosti ja on rauhoittanut ennen poukkoilevaa työtapaani paljon. Sen lisäksi, että säästän työaikaa rauhallisella työtavalla tuntuu, että myös työpäivät ovat hitusen rauhallisempia ja selkeämpiä.

Työpäiväni näyttää pitkälti tältä:

Sähköposti aamulla
työtehtävä
lounas
sähköposti
työtehtävä
teen juomista
sähköposti
kotiin

Tunnisteet: hidasta, työ

Jauhelihaspagetti on erinomainen ruoka kun haluaa nopeasti halpaa ja hyvää. Tämä resepti on ollut pienin variaatioin ahkerassa käytössä. Kasvissyöjät ja mikseivät muutkin voivat korvata jauhelihan soijarouheella.

Oliivitarhurin spagetti (kolmelle)

spagettia tai muuta pastaa
400g naudan jauhelihaa / liotettua (15-30 min) soijarouhetta
1 tlk tomaattimurskaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
kourallinen kivettömiä kalamataoliiveja
mustapippuria
suolaa spagettiin
paprikajauhetta
oreganoa
basilikaa

Odotellessasi suolaisen keitinveden kiehumista, kuullota silputtu sipuli ja murskattu valkosipuli. Lisää jauheliha pannulle ja paista kypsäksi. Keitä spagetti. Vähennä lämpöä kakkoselle tai kolmoselle ja lisää paistinpannulle tomaattimurska ja oliivit. Mausta kastike pippurilla, oreganolla, basilikalla ja paprikajauheella. Anna kastikkeen hautua kunnes spagetti on kypsää. Huuhtele spagetti juoksevalla vedellä.

Tunnisteet: ruoka

Viikonloppu meni mukavasti. Lauantaina mietin kävisinkö kuuntelemassa illalla suomi-reggaeta vanhalla. Sen lisäksi, että pidän Raappanan ym. kavereiden musiikista olisin voinut haastaa itseni olemaan juomatta ja katsoa miltä konserteissa näyttää selvinpäin. Olisi ollut varmaan mielenkiintoista.

Konsertti unohtui kuitenkin nopeasti kun aloimme suunnittelemaan syötävää illaksi. Lauantaina teimme Limepippurin reseptillä Limettilohta mangokastikkeella ja sunnuntaina saman blogin ohjeesta Katalonialaisen piirakan.

Lohi oli hyvää joskin marinadi vaatii resptiä enemmän mausteita ja ainakin kahden tunnin marinoitumisajan. mangokastike oli mielettömän hyvää ja sitä tullaan tekemään taatusti uudestaan.

Piirakassa korvasimme kanafileen luomutofulla, jolloin saimme piirakasta kokoperheen muonan ja kaupasta puuttuvan munakoison metsäsienikuutioilla. Joko kokissa tai taikinareseptissä oli ongelma sillä jauhoja meni reseptin ilmoittamaan nestemäärään reilusti enemmän. Suuri taikina oli kaulimisen jälkeen saada mahtumaan vuokaan ja kun sen asetti sinne hieman paksumpana sitä oli vaikea saada kypsäksi. Piirakka oli lähes tunnin tavallisessa uunissa kypsyäkseen.

Katalonialainen oli koettelemuksista huolimatta hyvää, vaikka sekin tarvitsee mausteeksi ainakin kaksi chiliä mielummin enemmän, sekä väkevämpää valkosipuliöljyä.

Inhoan sitä, että joku kertoo vuolaasti kuinka ei siedä jotain ruoka-ainetta maistamatta ensin itse ruokaa. Vaimo "on aina inhonnut mangoa. Mango on ainoa hedelmä jota en siedä..."

- Maista tätä kastiketta ihan vähän vaan.
- En! Et sä voi pakottaa!
- Mun mieliksi, vaikka sen kalan kanssa.
maistaa kastiketta
- Hmm, hyvää eihän tää maistu yhtään mangolta.

Tunnisteet: ruoka

Lueskelin eilen Appelsiinin Tuoksua blogin rankkoja kirjoituksia millaista on kun lapsen isä on alkoholisti. Blogista päädyin linkkien kautta muille alkoholismia käsitteleville sivuille. Tytär kirjoitti blogissaan äitinsä alkoholiongelmasta:

...Luultavasti siksi, että alkoholi on ollut äidin elämässä läsnä aina ja suurkulutuksen ja alkoholismin raja on häilyvä. Etenkin kun äiti ei harrasta ryyppyputkia ja tosiaan pystyy hoitamaan päiväelämänsä ihan hyvin. Missä kohtaa käyttö muuttui ongelmalliseksi ja mistä se lasketaan?...

Kirjoitus herätti minut miettimään olinko itse alkoholisti. Olen pitänyt itseäni jo vuosia ns. tapa-alkoholistina ja ajatellut, että huonot tavat voi aina halutessaan lopettaa. Kaverit kutsuvat runsasta dokausta harrastukseksi. Ei kai harrastus voi olla alkoholismia? Tein päihdelinkin Juomatapa-testin. Alla muutama poiminta tuloksista.

MILTÄ JUOMISESI NÄYTTÄÄ MUIDEN MIESTEN JUOMISEEN SUHTEUTETTUNA?

Kerroit juoneesi viimeksi 15.0 annosta alkoholia ja juovasi keskimäärin 26.0 annosta alkoholia viikossa. Raidallinen osuus kuvaa sitä osaa väestöstä, johon sinä juomatapojesi perusteella kuulut.



Viikon jakson perusteella:

- käytät alkoholia noin 260 päivänä vuodessa.
- joit viime vuonna noin 1352 annosta alkoholia.
- kerroit juovasi yleensä ravintolassa, joten vuodessa rahaa juomiin kuluu karkean arvion mukaan noin 4056 euroa.

Viikossa raportoimasi alkoholin käyttösi perusteella olit viime vuonna alkoholin vaikutuksen alaisena noin 2704 tuntia (113 vuorokautta).

Kuullosti pahalta. Koulussa olisi ollut hienoa olla Gaussin käyrän oikeassa laidassa. Alkoholismin suurkuluttajan titteli ei riemastuta. Ei myöskään se, että karkean arvion mukaan olin kolmasosan viimevuodesta alkoholin vaikutuksen alaisena. Luin lisää alkoholismista ja suurkulutuksesta.

Tukiaseman artikkelissa ,Alkoholismin vaiheet ja niihin liittyvät oireet, mainitaan että alkoholi saattaa aiheuttaa fyysisistä ja psyykkistä riippuvuutta. Fyysinen riippuvuus aiheuttaa vieroitusoireita. Psyykkisessä riippuvuudessa henkilön ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä. Alkoholismi kehittyy vähitellen vakavammaksi.

1) Varhaisvaihe


• Lisääntynyt toleranssi, eli sietokyky tarkoittaa elimistön kykyä sietää alkoholin vaikutusta niin, että tarvitaan suurempi annos vaikutuksen saavuttamiseen. - Kyllä
  
• Edelliseen liittyen, tarve ottaa suurempia määriä alkoholia toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi. - Kyllä
  
• Toistuvat muistin menetykset. Henkilö ei jälkeenpäin muista tekemisistään mitään. - Kyllä
  
• Jatkuva juomisen ajatteleminen. Alkoholi ja siihen liittyvät asiat (juhliminen jne.) ovat lähes jatkuvasti mielessä. - Kyllä
  
  2) Keskivaihe
  
  
• Krapularyypyt. Aamulla on saatava alkoholia, muuten ”kone ei lähde käyntiin”.
  
• Kontrollin menetys. Juodut määrät kasvavat, käyttö lipsuu muutamasta tuopista helposti koko illan ryyppäämiseksi. Humalassa oleminen siihen sopimattomissa paikoissa.
  
• Juomatapojen muutokset.
  
• Lopettamisyritykset. Voivat olla päivistä kuukausiin, mutta päättyvät aina repsahdukseen ja juominen palaa heti entisiin uomiinsa.
  
• Juomisesta tulee pakonomaista. Humala on juomisen päätarkoitus, muulla ei ole merkitystä. - Kyllä
  
• Juomisen puolustelu. Juomiselle löytyy aina syy tai selitys joka helpottaa syyllisyydentunnetta. - Kyllä
  
• Sekä suullinen että fyysinen agressiivisuus.
  
• Syyllisyyden tunteet ja katumus juomisesta. - Kyllä
  
• Vetäytyminen sosiaalisista suhteista. Ystävät vaihtuvat ryyppykavereiksi ja ainut yhdistävä tekijä on usein vain alkoholi.
  
• Työongelmat. Ilmaantuminen töihin usein krapulassa tai humalassa. Poissaolot. Työn laadun kärsiminen.
  
• Perheongelmat. Riidat ja muiden, esim. omien lasten oireilu. - Kyllä
  
• Avunhaku. Yleensä muuhun kuin alkoholismiin. Yritetään saada elämää takaisin hallintaan. - Kyllä
  
  3) Kroonistuminen
  
  
• Alkoholin käyttöön liittyvät fyysiset komplikaatiot (mm. vatsavaivat, maksan häiriöt ja hermovauriot).
  
• Perhesuhteiden katkeaminen.
  
• Lihaksiston hallinnan häiriöt. Vapinat, tärinät jotka eivät korjaudu alkoholilla.
  
• Mielenterveyden häiriöt, sekavuus.
  
• Ryyppyputket. Päiväkausia kestävä juominen. Arkielämän hylkääminen.
  
• Toleranssin katoaminen. Tulee humalaan pienestäkin määrästä.
  
• Vainoharhaisuus.
  
• Eettinen rappio. Alkoholisti tekee mitä vain saadakseen alkoholia.
  
• Pelkotilat.
  
• Kuulo- näkö- ja tuntoharhat.
  
• Epämääräiset uskonnolliset toiveet.

Alkoholismin vaiheet & toipumisen vaiheet artikkelissa kuvataan alkoholismin kehittymistä tarkemmin:

Alkuvaihe

...Mutta alkoholismin varhaisvaiheissa, alkoholisti ei ole kipeä, tuskissa tai havaittavasti epänormaali. Tosiasiassa alkoholismin varhainen sopeutumisvaihe näyttää sairauden vastakohdalta, sillä alkoholistia on "siunattu" epänormaalilla kyvyllä sietää alkoholia ja nauttia sen euforisoivista ja stimuloivista vaikutuksista. Tämä toimintojen parantuminen on traagista, koska näin alkoholisti saa vähän tai ei minkäänlaisia varoitusmerkkejä väistämättä seuraavasta romahduksesta...

...Kun fysiologisia muutoksia asteittain tapahtuu, juomisen haitat alkavat ylittää sen edut. Miellyttävä juominen "vaikutuksen" saamiseksi, mielialan ja toimintakyvyn kohottamiseksi suhteellisen normaalilta tasolta alkaa väistyä pakottavamman "lääkkeeksi juomisen", aikaisemman juomisen aiheuttamien tuskan ja kurjuuden "parantamisen" tieltä. Haittojen lisääntymisen perussyy on rappeutuminen. Elimet ja systeemit, jotka kerran toivottivat tervetulleiksi suuret määrät alkoholia ja sietivät sen myrkylliset jälkivaikutukset vahingoittuvat. Kun alkoholisti nyt lopettaa juomisen, on hänen kärsimyksensä ankarammat ja pitkittyneet...

Alkoholismin myöhäistä rappeuttavaa vaihetta luonnehtivat aliravitsemus, seurannaissairaudet ja kuolema.

Arvioin, että käytän, tai ennen juomisen lopettamista käytin alkoholia riskirajoilla. Viikonloppuisin join itseni aivan tajukankaalle. Tämäkään ei enään syksyllä riittänyt, vaan aloin käydä töiden jälkeen vaimolta salaa tuopilla ja ostaa illaksi vielä muutaman ison tölkin kotiin - että rentoutuisi töistä. Olin hyvää vauhtia siirtymässä alkoholismin puolelle. En kuitenkaan vielä ollut enkä ole alkoholista fyysisesti riippuvainen. Minun ei edes tee mieli alkoholia.

Uskon yhä, että runsas alkoholin käyttöni on ollut nuorena opittu tapa, ja että voin nyt muuttuneessa elämän tilanteessa opetella uuden tavan rentoutua ja puhua ajatuksistani. Uudet hitaat harrastukset, joiden aikana pääsen eroon työ- ja muista huolista, kiireen vähentäminen, sekä psykoterapia tulevat varmasti auttamaan minua löytämään kohtuullisen alkoholin käytön jalon taidon. En ole siellä kuitenkaan vielä.

Hitaasti hyvä tulee.

Tunnisteet: alkoholi, mietteet

Luettiin pojan kanssa kirjoja ja kylvettiin pitkään. Hanasta valuva vesi voi sitten olla ihmeellistä. Poika piti kättä valuvan veden alla aivan transsissa. Pojan mentyä nukkumaan tehtiin vaimon kanssa bruchetta leipäsiä elokuvaillan mausteeksi.

Bruchetta resepti

Yksi (maalais)patonki
neljä tomaattia
yksi sipuli
yksi valkosipulin kynsi
ruukullinen tuoretta basilikaa
iso mozzarella pallo
tilkka oliiviöljyä

Leikkaa patonki hieman viistosti 2-3 sentin siivuiksi ja aseta uunipellille. Lirauttele patonkisiivuille hieman oliiviöljyä. Silppua kasvikset pieneksi ja sekoita. Asettele kasvisseos leiville ja kruunaa mozzarella siivuilla.

Paista uunin keskitasolla kunnes juusto näyttää herkulliselta (noin 5-10 min.).

Tunnisteet: perhe, ruoka

The New York Timesissa on mielenkiintoinen artikkeli monen asian yhtä aikaa tekemisen vaikutuksista ihmisten työtehoon. Englannin kielessä tällaiselle toiminnalle on oma terminsä: multitasking.

The young, according to conventional wisdom, are the most adept multitaskers. Just look at teenagers and young workers in their 20s, e-mailing, instant messaging and listening to iPods at once.

Toimisto työssä ihmisillä on tapana lukea sähköpostia aina kun merkki uudesta viestistä saapuu. Tällöin päivän päätyö, se mitä oli tekemässä ennen emailiin siirtymistä keskeytyy. Pahimmillaan ihmiset kuuntelevat vielä samaan aikaan radiota.

“Multitasking is going to slow you down, increasing the chances of mistakes,”

Tutkimuksissa selvisi, että ihmisillä menee keskeytyksen jälkeen noin 15 minuuttia ennen kuin he voivat palata täyspainoisesti päätehtävän pariin. Ihmiset yksinkertaisesti unohtavat mitä olivat tekemässä ja päätyvät lukemaan muita viestejä tai selaamaan nettiä.

The productivity lost by overtaxed multitaskers cannot be measured precisely, but it is probably a lot. Jonathan B. Spira, chief analyst at Basex, a business-research firm, estimates the cost of interruptions to the American economy at nearly $650 billion a year.

Toisin sanoen kun hidastaa vauhtia tekemällä yhden asian rauhassa loppuun ennen kuin aloittaa seuraavan säästää aikaa. Haastattelututkimuksessa selvisi etää ihmiset arvioivat että 28% heidän työajastaan menee keskeytyksiin ja niistä palautumiseen. Mitä kaikkea sinä ehtidit tehdä jos hidastaisit ja sinulle jäisi kolmannes enemmän työaikaa? Juoda kenties kupin teetä, istua rauhassa ja kuunnella musiikkia, lukea ne raportit joita ei koskaan ehdi lukea...

NYT - Slow Down, Brave Multitasker, and Don’t Read This in Traffic

Tunnisteet: hidasta, työ

Palasin virkistyneenä takaisin töihin. Loma teki todella hyvää. Tuntuu kuin loman alusta olisi kestänyt ikuisuus, olo on niin erilainen. Väsymys, ärtymys ja halu viettää aikaa itsekseen ovat poissa ja tilalla on levännyt ja pahimmat parisuhdesolmut aukaissut minä.

Töihin palaaminen oli lapsekkaasti jännää. Kuinka alkaisin ja pystyisin soveltamaan hitauden periaatteita arjessa? Yksi asia kerrallaan turhaan kiirehtimättä kuullostaa hyvältä, mutta voiko niin toimia käytännön työelämässä?

Päivän aikana huomasin, että periaatteesta lipsuu helposti. Oikeastaan kysymys on valinnoista: matkustanko junalla katsellen maisemia vai jäänkö pois kyydistä ja kuuntelen kännykällä musiikkia, luenko tämän emailin ja vastaan siihen vai selaanko nettiä, syönkö lounasta vai luenko Iltasanomia?

Paikallaan istuminen on pirun vaikeaa. Yritä seuraavan kerran ruokaa odotellessasi olla tarttumatta lehteen, kännykkään tai haarukkaan. Hankalaa, eikö? Aivot tottuneet tekemään koko ajan jotain. Hitauden soveltamisessa täytyy totuttaa aivot rauhallisuuteen. Ehkä viikonloppu nollausten tarve vähenee pikku hiljaa kun aivot saavat levätä ilman alkoholiakin.

Ensimmäinen työpäivä kului leppoisissa merkeissä. Olin hitaasti tehokas ja otin käyttöön uuden tavan lukea sähköpostini. Sähköpostihan on se pieni piru, joka tuhoaa kaiken työajan.

Otan tavaksi lukea sähköpostin kaksi-kolme kertaa päivässä, heti aamulla ja myöhemmin iltapäivällä. Lisäksi vastaan sähköpostiin heti sen luettuani ja mikäli viesti on tärkeä siirrän sen inboxista sille sopivaan kansioon. Tarpeettomat vietit poistan. Näin paniikkia herättävä täysi ja sekava postilaatikko siirtyy historiaan. Inbox on aina siisti ja tyhjä ja löydän luetut ja vastatut viestit helposti kansioista. Sähköpostien luvun jälkeen voin siirtyä nettiselaimelle ja lukea mahdolliset viesteissä linkatut sivut tai siirtyä tekemään jotain muuta. Juoda vaikka kupin teetä jos stressaa.

Mitä sitten sain aikaan kiirehtimättä? Matkustin junalla, join töissä kupin kahvia, luin, vastasin ja lajittelin sähköpostit, söin erinomaista thairuokaa lounaaksi, join kupin teetä, ilmoittauduin taijin peruskursille, siivosin työpöydän, luin sähköposteja ja printtasin raportteja lue nämä-pinoon.

Tänään normaalia aikaisemmin sänkyyn, jotta voin aloittaa ja lopettaa työpäivän aiempaa aikaisemmin. Haluaisin, että illalla on enemmän aikaa olla kotona vaimon ja pojan kanssa.

Tunnisteet: hidasta, mietteet, työ

Järjestimme poikani kanssa olohuoneen kirjahyllyn. Valitsin ensin alahyllyille pokkareita, jotka kestävät heittelyä. Välillä poika sylissä (halusi tehdä yhdessä isin kanssa) järjestin loput kirjat ylemmille hyllyille aiheittain: tietyn aiheen tietokirjat omaan välikköön ja tietyn tyyliset romaanit omiinsa. Poika heitteli tällä välin alahyllyn pokkareita lattialle.

Lopputulos oli kummankin mielestä hieno ja alkuperäistä parempi.

Tunnisteet: koti, perhe

Plantagen Vantaalla oli pettymys, vaikka olinkin kasviostoksilla parhaan myyntikauden ulkopuolella odotin valikoimalta hieman enemmän. Olisi ollut mukava valita useammista vaihtoehdoista tarvitsemani viherkasvit. Amppeleita jouduin etsimään naapurin Bauhaussistakin, mutta tuloksetta. Onneksi isältä löytyi ylimääräisiä punosamppeleita, että sain kasvit riippumaan kotiin. Sipuleita ja siemeniä en löytänyt kummastakaan liikkeestä. Niitäkään ei ilmeisesti saisi ostaa tähän aikaan vuodesta.

Ostin keittiön ikkunan edessä roikkuvaan amppeliin kaksi rönsyliljaa, työhuoneen amppeliin pikkuposliinikukan ja pojan huoneeseen sulkasaniaisen. Rönsyliljat ovat helppoja hoitaa ja kasvavat kiitollista vauhtia. Sulkasaniainenkin on helppo varjoisan huoneen kasvin, kunhan muistaa pitää mullan aina kosteana. Pitänee ostaa yksi altakasteluruukku lisää.

Meille on jouluisin tapana kertyä vieraiden tuomia joulukukkia. Olen hoitanut tällaisia "kertakäyttökasveja" puolihuolimattomasti menneinä vuosina. Jouluna 2006 saamamme Saint Paulia kukki keittiön pöydällä aina viime marraskuulle asti. Koitin kesällä lisätä tätä superkukkaa kostealle mullalle asetetulla lehtipistokkaalla, mutta epäonnistuin. Yritän nyt samaa, mutta asetin lehtiruodin tyvet nyt mullan sijasta veteen. Katsotaan kuinka käy.



Pari vuotta sitten unohdin jouluna saadun amarylliksen kastelun ja se lakasti lehtensä. Jätin sipuliruukun olohuoneen nurkkaan, jossa se alkoi kasvattaa pian uutta kukkavartta. Ehkä tänä vuonna saatu paavalinkukka tekee saman tempun. Kukinnan jälkeen kukkavarsi katkaistaan ja amaryllista kastellaan ja lannoitetaan normaalisti kunnes se toivottavasti lakastaa kesän lopulla lehtensä.

Vaimokin innostui ideasta vuokrata kaupungin viljelypalsta. Puolen hehtaarin pläntillä voisi kasvataa perunoita, porkkanoita, papuja ja vaikka kukkia. Jätin viikonloppuna jo hakemuksen yhdelle viljelypalstalle ja lähetin eilen hakemuksen toiselle alueelle. Toivottavasti jonot eivät ole pitkät. Olisi myös mukava saada tietää päätöksestä mahdollisimman pian, jotta voisimme laittaa siemenet tarpeeksi aikaisin itämään.

Saimmepa palstan tänä vuonna tai myöhemmin, niin parvekkeelle ainakin ilmestyy kesällä muutakin elämää kuin kesälomailevat viherkasvimme ja perusparvekekukat. Selailin kirjakaupassa nikkarointikirjaa, josta poimin talteen kukkalaatikon piirustukset. 90 x 20 mm laatikossa voi kasvattaa 3 - 4 tomaatin versoa, jotka tuetaan laatikon takaseinään kiinnitettävällä säleiköllä. Pääsen siis toukokuussa nikkaroimaan, kivaa. Keväämmällä pitää päättää myös minkä köynnöksen kasvatan parvekkeelle näkösuojaksi.

Tunnisteet: kasvit