Lueskelin eilen Appelsiinin Tuoksua blogin rankkoja kirjoituksia millaista on kun lapsen isä on alkoholisti. Blogista päädyin linkkien kautta muille alkoholismia käsitteleville sivuille. Tytär kirjoitti blogissaan äitinsä alkoholiongelmasta:

...Luultavasti siksi, että alkoholi on ollut äidin elämässä läsnä aina ja suurkulutuksen ja alkoholismin raja on häilyvä. Etenkin kun äiti ei harrasta ryyppyputkia ja tosiaan pystyy hoitamaan päiväelämänsä ihan hyvin. Missä kohtaa käyttö muuttui ongelmalliseksi ja mistä se lasketaan?...

Kirjoitus herätti minut miettimään olinko itse alkoholisti. Olen pitänyt itseäni jo vuosia ns. tapa-alkoholistina ja ajatellut, että huonot tavat voi aina halutessaan lopettaa. Kaverit kutsuvat runsasta dokausta harrastukseksi. Ei kai harrastus voi olla alkoholismia? Tein päihdelinkin Juomatapa-testin. Alla muutama poiminta tuloksista.

MILTÄ JUOMISESI NÄYTTÄÄ MUIDEN MIESTEN JUOMISEEN SUHTEUTETTUNA?

Kerroit juoneesi viimeksi 15.0 annosta alkoholia ja juovasi keskimäärin 26.0 annosta alkoholia viikossa. Raidallinen osuus kuvaa sitä osaa väestöstä, johon sinä juomatapojesi perusteella kuulut.



Viikon jakson perusteella:

- käytät alkoholia noin 260 päivänä vuodessa.
- joit viime vuonna noin 1352 annosta alkoholia.
- kerroit juovasi yleensä ravintolassa, joten vuodessa rahaa juomiin kuluu karkean arvion mukaan noin 4056 euroa.

Viikossa raportoimasi alkoholin käyttösi perusteella olit viime vuonna alkoholin vaikutuksen alaisena noin 2704 tuntia (113 vuorokautta).

Kuullosti pahalta. Koulussa olisi ollut hienoa olla Gaussin käyrän oikeassa laidassa. Alkoholismin suurkuluttajan titteli ei riemastuta. Ei myöskään se, että karkean arvion mukaan olin kolmasosan viimevuodesta alkoholin vaikutuksen alaisena. Luin lisää alkoholismista ja suurkulutuksesta.

Tukiaseman artikkelissa ,Alkoholismin vaiheet ja niihin liittyvät oireet, mainitaan että alkoholi saattaa aiheuttaa fyysisistä ja psyykkistä riippuvuutta. Fyysinen riippuvuus aiheuttaa vieroitusoireita. Psyykkisessä riippuvuudessa henkilön ajatukset pyörivät alkoholin ympärillä. Alkoholismi kehittyy vähitellen vakavammaksi.

1) Varhaisvaihe


• Lisääntynyt toleranssi, eli sietokyky tarkoittaa elimistön kykyä sietää alkoholin vaikutusta niin, että tarvitaan suurempi annos vaikutuksen saavuttamiseen. - Kyllä
  
• Edelliseen liittyen, tarve ottaa suurempia määriä alkoholia toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi. - Kyllä
  
• Toistuvat muistin menetykset. Henkilö ei jälkeenpäin muista tekemisistään mitään. - Kyllä
  
• Jatkuva juomisen ajatteleminen. Alkoholi ja siihen liittyvät asiat (juhliminen jne.) ovat lähes jatkuvasti mielessä. - Kyllä
  
  2) Keskivaihe
  
  
• Krapularyypyt. Aamulla on saatava alkoholia, muuten ”kone ei lähde käyntiin”.
  
• Kontrollin menetys. Juodut määrät kasvavat, käyttö lipsuu muutamasta tuopista helposti koko illan ryyppäämiseksi. Humalassa oleminen siihen sopimattomissa paikoissa.
  
• Juomatapojen muutokset.
  
• Lopettamisyritykset. Voivat olla päivistä kuukausiin, mutta päättyvät aina repsahdukseen ja juominen palaa heti entisiin uomiinsa.
  
• Juomisesta tulee pakonomaista. Humala on juomisen päätarkoitus, muulla ei ole merkitystä. - Kyllä
  
• Juomisen puolustelu. Juomiselle löytyy aina syy tai selitys joka helpottaa syyllisyydentunnetta. - Kyllä
  
• Sekä suullinen että fyysinen agressiivisuus.
  
• Syyllisyyden tunteet ja katumus juomisesta. - Kyllä
  
• Vetäytyminen sosiaalisista suhteista. Ystävät vaihtuvat ryyppykavereiksi ja ainut yhdistävä tekijä on usein vain alkoholi.
  
• Työongelmat. Ilmaantuminen töihin usein krapulassa tai humalassa. Poissaolot. Työn laadun kärsiminen.
  
• Perheongelmat. Riidat ja muiden, esim. omien lasten oireilu. - Kyllä
  
• Avunhaku. Yleensä muuhun kuin alkoholismiin. Yritetään saada elämää takaisin hallintaan. - Kyllä
  
  3) Kroonistuminen
  
  
• Alkoholin käyttöön liittyvät fyysiset komplikaatiot (mm. vatsavaivat, maksan häiriöt ja hermovauriot).
  
• Perhesuhteiden katkeaminen.
  
• Lihaksiston hallinnan häiriöt. Vapinat, tärinät jotka eivät korjaudu alkoholilla.
  
• Mielenterveyden häiriöt, sekavuus.
  
• Ryyppyputket. Päiväkausia kestävä juominen. Arkielämän hylkääminen.
  
• Toleranssin katoaminen. Tulee humalaan pienestäkin määrästä.
  
• Vainoharhaisuus.
  
• Eettinen rappio. Alkoholisti tekee mitä vain saadakseen alkoholia.
  
• Pelkotilat.
  
• Kuulo- näkö- ja tuntoharhat.
  
• Epämääräiset uskonnolliset toiveet.

Oma alkoholin käyttöni täyttää kaikki varhaisvaiheen tuntomerkit ja joitain keskivaiheenkin.

Alkoholismin vaiheet & toipumisen vaiheet artikkelissa kuvataan alkoholismin kehittymistä tarkemmin:

Alkuvaihe

...Mutta alkoholismin varhaisvaiheissa, alkoholisti ei ole kipeä, tuskissa tai havaittavasti epänormaali. Tosiasiassa alkoholismin varhainen sopeutumisvaihe näyttää sairauden vastakohdalta, sillä alkoholistia on "siunattu" epänormaalilla kyvyllä sietää alkoholia ja nauttia sen euforisoivista ja stimuloivista vaikutuksista. Tämä toimintojen parantuminen on traagista, koska näin alkoholisti saa vähän tai ei minkäänlaisia varoitusmerkkejä väistämättä seuraavasta romahduksesta...

Keskivaihe

...Kun fysiologisia muutoksia asteittain tapahtuu, juomisen haitat alkavat ylittää sen edut. Miellyttävä juominen "vaikutuksen" saamiseksi, mielialan ja toimintakyvyn kohottamiseksi suhteellisen normaalilta tasolta alkaa väistyä pakottavamman "lääkkeeksi juomisen", aikaisemman juomisen aiheuttamien tuskan ja kurjuuden "parantamisen" tieltä. Haittojen lisääntymisen perussyy on rappeutuminen. Elimet ja systeemit, jotka kerran toivottivat tervetulleiksi suuret määrät alkoholia ja sietivät sen myrkylliset jälkivaikutukset vahingoittuvat. Kun alkoholisti nyt lopettaa juomisen, on hänen kärsimyksensä ankarammat ja pitkittyneet...

Myöhäinen rappeuttava vaihe

Alkoholismin myöhäistä rappeuttavaa vaihetta luonnehtivat aliravitsemus, seurannaissairaudet ja kuolema.

Arvioin, että käytän, tai ennen juomisen lopettamista käytin alkoholia riskirajoilla. Viikonloppuisin join itseni aivan tajukankaalle. Tämäkään ei enään syksyllä riittänyt, vaan aloin käydä töiden jälkeen vaimolta salaa tuopilla ja ostaa illaksi vielä muutaman ison tölkin kotiin - että rentoutuisi töistä. Olin hyvää vauhtia siirtymässä alkoholismin puolelle. En kuitenkaan vielä ollut enkä ole alkoholista fyysisesti riippuvainen. Minun ei edes tee mieli alkoholia.

Uskon yhä, että runsas alkoholin käyttöni on ollut nuorena opittu tapa, ja että voin nyt muuttuneessa elämän tilanteessa opetella uuden tavan rentoutua ja puhua ajatuksistani. Uudet hitaat harrastukset, joiden aikana pääsen eroon työ- ja muista huolista, kiireen vähentäminen, sekä psykoterapia tulevat varmasti auttamaan minua löytämään kohtuullisen alkoholin käytön jalon taidon. En ole siellä kuitenkaan vielä.

Hitaasti hyvä tulee.

Tunnisteet: alkoholi, mietteet

This entry was posted by minä, on sunnuntai 6. tammikuuta 2008. You can leave your response.