Perjantaina töistä kotiin matkatessa teki kovasti mieli pysähtyä baariin tuopille. Aivot näköjään muistavat, että olen aiemmin palkinnut aivosolut työviikon lopulla tai rankan työpäivän päätteeksi alkoholilla.

Jätin menemättä baariin. Sen sijaan jatkoin kotiin syömään pojan kanssa lihasoppaa ja leikkimään.

Minulle on muodostunut aika korkea kynnys juoda alkoholia. Kun ennen läträsi oluella melkein joka päivä, en nyt juo edes yhtä satunnaista olutta. Ensimmäisen oluen juominen jännittää jostain syystä. Olen varma, että en repeä juopottelemaan ensimmäisestä oluesta tai viinilasillisesta. Juomisen aloittaminen kuitenkin madaltaisi kynnystä lähteä ryyppäämään. Sitä minä pelkään.

Pelkään myös vaimon reaktiota, kun menen joskus taas ensimmäistä kertaa tapaamaan kavereita. Mutta samalla tavalla jännittää kavereiden reaktiot juomattomuuteeni. Uskaltaisinko tai kehtaisinko nähdä kavereita baarissa juomatta olutta?

Tavoitteenani ei ole raittius vaan kohtuukäyttö: muutama lasi viiniä vaimon kanssa, lasi viiniä ravintolassa tai pari tuoppia kavereiden kanssa. En ole varma pystynkö vielä jättämään kolmatta ja neljättä ja viidettä tuoppia ostamatta.

Haluan lisäksi päästä eroon alkoholia odottavista hermoradoista aivoissa. Haluan kehittää muita odotuksia. Voisin keksiä vaikka jonkun mukavan perjantai-illan tradition, mukavan tavan jolla voisin palkita itseni ja jota voisin odotella.

Voisin etsiä viikolla jonkin hyvältä kuullostavan reseptin. Ostaa perjantaina hyvät ruokaraaka-aineet ja kokata perjantai-iltana rauhassa herkut vaimolle ja itselleni. Pitänee pistää mietintä myssyyn ja harkita rauhassa - kiirehtimättä.

Tunnisteet: alkoholi, mietteet, parisuhde

This entry was posted by minä, on sunnuntai 13. tammikuuta 2008. You can leave your response.