Slow - Elä hitaammin!
Joululoma, kauan osotettu kaksi viikkoa, on kulunut parisuhteen solmuja aukoen. Työstressini ja sen surkea hoito alkoholilla johti kuun alussa avioeron partaalle. Ja me kun kuvittelimme että varoitukset avioeron riskistä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana eivät voi koskettaa meitä!
Sain vaimolta lahjaksi tämän päähänpiston vuoksi ostaman Carl Honoren kirjoittaman kirjan Slow - Elä hitaammin!. Luin kirjan joulun välipäivinä samalla kun vakuutin vaimon avioeron tarpeettomuudesta. Olin jo päättänyt muuttaa elämäntapojani jättämällä alkoholin pois kunnes olen kehittänyt keinot vähentää työn aiheuttamaa stressiä ja tarvetta pysäyttää ajatukset viikonloppuisin. Slow oli mahtava lahja tähän tilanteeseen.
Carl itse huomasi tarpeen hiljentää tahtia kun ei malttanut lukea lapselleen iltasatuja. Hänellä oli kiire tehdä jotain muuta. Hän johdattaa lukijan historian kautta nykyaikaan jossa nopeat syö hitaat on muodostunut mantraksi ja tehokkuus jumalaksi.
Olemme unohtaneet taidon odottaa asioita innolla ja nauttia niistä sinä hetkenä kun ne tapahtuvat. Ravintoloitsijoiden mukaan kiireiset illastajat maksavat yhä useammin laskun ja tilaavat taksin jo jälkiruokaa syödessään...Lisäksi meitä vaivaa myös kahden asian tekeminen yhtä aikaa. Se tuntuu niin järkevältä, tehokkaalta ja nykyaikaiselta, mutta johtaa usein vain siihen, että teemme molemmat asiat melko huonosti. Monien ihmisten tavoin minä itse esimerkiksi luen lehteä samalla kun katson televisiota, ja huomaa saavani molemmista vähemmän irti...
Mikä tai kuka tahansa, joka on tiellämme, joka hidastaa meitä tai estää meitä saamasta täsmälleen sitä mitä haluamme juuri silloin kun haluamme on vihollisemme. Niinpä mitättöminkin takaisku, vähäisinkin viivytys, pieninkin hitauden merkki saattaa nykyään raivostuttaa täysin ihmiset, jotka ovat muuten aivan järkeviä...
Tähän johtaa pakkomielteemme tehdä kaikki nopeasti ja säästää aikaa. Vimmaan ja raivoon auton ratissa, lentokoneessa, ostoksilla, ihmissuhteissa, töissä, lomalla ja kuntosalilla. Nopeuden takia elämme vimman aikakautta.
Kirjassa syvennytään lähemmin siihen kuinka ihmiset ympäri maapaööoa ovat alkaneet haroa vastaan ja jarruttaa jatkuvaa kiirettä. Tutustutaan Slowfood liikkeeseen jonka ajatuksena on antaa ihmisille aikaa tehdä itse ruokaa ja syödä se pöydän ääressä yhdessä perheen kanssa sen sijaan että jokainen lämmittää oman eineksen ja palaa huoneeseensa katsomaan televisiota. Opitaan että urheilun ei tarvitse olla vain nopeaa pumppausta tai tehokasta aerobista sykkeen seurantaa ja että seksiä ei tarvitse harrastaa vain kerran viikossa 10 minuutin ajan. Kirjassa ohditaan myös työkiireiden vähentämistä ja vapaa-ajan levon tärkeyttä.
Itselleni kirjan lukeminen oli herättävä kokemus ehkä juuri elämäntilanteeni vuoksi. Monet asioista on itsestään selvyyksiä jotka hoksaa vasta kun joku kirjoittaa sen ylös. Sain kirjasta ideoita, vinkkejä ja tukea elämän palauttamiseksi taas uralleen tai oikeastaan ohjaamiseksi uudelle uralle jossa löytyy aikaa itselleni, perheelle ja työlle.
Aloitin tämän blogin itseterapiana ja toivon että saan täällä kirkastettua ajatuksia ja fiiliksiä samalla kun hidastan omaa aikaani parantaakseni elämääni. Ajattelin lisäksi kirjoitella tänne mukavia hetkiä hitauden hengessä. Ehkä asioiden uudelleen eläminen ja ylöskirjoittaminen auttaa saamaan niistä vielä lisää kokemuksia, kun niitä on hitaasti muhentanut ajatuksissaan.
Useimmat meistä eivät halua nopeuden palvonnan tilalle hitauden palvontaa. Nopeus voi olla hauskaa, tuottavaa ja elinvoimaista, ja maailma olisi köyhempi ilman sitä. Se, mitä maailma tarvitsee ja mitä Slow-liikkeellä on tarjottavanaan, on keskitie, resepti Dolce vitan yhdistämiseksi tietoyhteiskuntaan. Ratkaisuna on tasapaino: kaikkea ei tehdä nopeammin, vaan sopivalla nopeudella. Joskus nopeasti ja joskus taas hitaasti. Hitaus on sitä, että koskaan ei kiirehditä tai pyritä säästämään aikaa, jos sille ei ole erityistä syytä. Se on tyynenä ja kylmähermoisena pysymistä silloinkin, kun olosuhteet pakottavat meitä kiihdyttämään vauhtia. Yksi tapa edistää sisäistä hitautta on varata aikaa asioille jotka tekevät kiirehtimisen mahdottomaksi: meditaatiolle, neulomiselle, puutarhanhoidolle, joogalle, maalaamiselle, lukemiselle, kävelylle ja chi kungille.
Ilokseni olen jo vanha tekijä kaikissa mainituissa hitaiutta vaativissa vapaa-ajan askareissa. Vanha tekijä termi pitää sisällään myös sen että tein näitä asioita joskus kauan sitten. Aionkin löytää aikaa televisiolta ja ylitöiltä tehdä enemmän asioita yhdessä perheen kanssa ja löytää hyvän ajatukset rentouttavan harrastuksen. Taidanpa harjoitella Taijin 24 sarjan uudestaan, laittaa siemeniä itämään, leikkiä enemmän pojan kanssa ja tehdä pidempiä kävelyreissuja koko perheen voimin. Katsotaan mitä ehdin kiirehtimättä tehdä.
Talouselämä - Kun kiire vie kaiken ajan
Carl Honoren kotisivu
Tampereesta Suomen slow city