mutta mukavat sellaiset. Tunsin eilen vatsassa mellastavan vauvan potkut ensimmäistä kertaa. Vaimon raskaus on edennyt kaikin puolin hyvin. Neuvolassa on ihmetelty lapsen aktiivisuutta ja mahtavia sydänääniä. Etuistukkaraskaudessa ääniä ja liikkeitä ei usein kuule kovin helposti. Meidän tenava saa neuvolan tädit kääntämään äänen voimakkuutta hiljemmalle. Isin tyttö! (?)

Olen rauhoitellut tahtiani viljelypalstan multia pöyhien. Nauriit on harvennettu ja muutkin kasvit venyvät mukavasti. Komposti tuoksuu rauhallisen multaisalta. Onneksi on vihdoin luvassa sadetta.

Yksi hyväksi havaitsemani työmatkoja hiljentävä ja kokemuksia kartuttava keino on napsia kuvia työmatkan varrella. Ihmeellistä miten paljon mielenkiintoista tuolta joka päiväiseltä reissulta löytyykään. Pitää vain avata silmänsä ja nostaa katse ilmaisjakelulehdestä. Täällä on muutama valokuvausvinkki kaikille puutarhureille.

Töissä kaikki hyvin.

Kuhnaillen hyvä tulee.

Tunnisteet: hidasta, raskaus

Taiji -harjoituksissa ollaan opeteltu kaikki 24 liikkeen sarjan liikkeet. Treenit ovat auttaneet minua stressin purkamisessa todella paljon. Liikkeitä tehdessä ei voi ajatella mitään muuta, ei töitä, ei perheasioita, eikä muutakaan takaraivossa jyllääviä asioita. Treenit ovat olleet minulle lisäksi sallittua omaa aikaa, joka on lapsiperheissä kortilla. En ole vielä yhtä sulava liikkeinen kuin alla olevassa videossa oleva mestari, mutta hissun kissun minunkin liikkeeni paranevat. Ehkä 10 vuoden kuluttua tai-jini kestää jo katselua. Täällä maailman mestarin Tai-Ji tyylinäyte.

Tunnisteet: hidasta, taiji

Sähköpuutarhassa mietittiin voiko puutarhanhoidossa tuntea Flown. Flow on Mihaly Csikszentmihalyin luoma uusi nimitys ikivanhalle meditointikeinolle Zenille.

Zen on buddhalainen suuntaus jossa pyritään saavuttamaan nykyisyyden kokeminen tekemisen kautta. Zazen meditaation ja nykyhetkestä tietoisen tekemisen kautta zenin harjoittajat uskovat saavuttavansa valaistumisen.

Minkälaista on nykyhetkestä tietoinen tekeminen?

Wikipedian mukaan zenissä tällä tarkoitetaan nykyhetken hyväksymistä sellaisena kuin se on spontaania toimintaa ilman itsetietoisuutta ja itsekritiikkiä. Eli kun ihminen tekee jotain niin keskittyneesti että ei huomaa itseään ja täten kritisoi tekemisiään. Flowksi kutsutussa tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin "virta".

Zen tai Flow - peruna tai pottu, sama asia eri paketissa.

Ihminen pitää luonnostaan asioista jotka tukevat hänen omaa maailmannäkemystään ja ihmisistä jotka ajattelevat samoin kuin hän. Tämän vuoksi minun oli mukava lukea Sähköpuutarhan juttu Flow. Oli kiitollista huomata, että muutkin kokevat kiirettömyyden ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymisen palkitsevana ja hienona kokemuksena.

Kun aloin vuoden vaihteessa miettiä eri keinoja hidastaa elämän rytmiä ja löytää uusia tapoja ennalta ehkäistä stressiä puutarhan ja kasvien hoito oli yksi ensimmäisistä harrastuksista jotka tulivat mieleeni, samoin meditaatio.

Meditaatiota voi harjoittaa monin eri tavoin. Yksi tykkää istua jalat ristissä ja keskittyä hengitykseen toinen keskittyy taijin liikkeisiin. Zenissä yhdistetään perinteinen istuen meditointi ja tekemiseen keskittyminen.

Tekemiseen keskittyminen, oli se sitten puutarhanhoitoa, tiskausta tai taijita, on minunkaltaiselleni hermoheikille helpompi ensi askel hiljentymiseen kuin paikallaan istuminen ja hengittäminen. On vaikea käsittää miksi paikallaan olo on niin vaikeaa. Tulee heti tunne, että nytkin voisi tehdä jotain hyödyllistä tai hauskaa. Pelkään että menetän hetken elämästä jos en nouse ja tee jotain.

Ehkä vielä pikku hiljaa opin myös istumaan. Sitä ennen hoidan kasveja ja harjoittelen taijita flown virratessa.

Sähköpuutarha kirjoitti meditoinnistaan hienosti:

...Flow on puhdistava ja eheyttävä kokemus. Ihmiselle tekee hyvää olla vailla itsekritiikkiä, nauttia tehtävästä joka palkitsee välittömästi ja ehdottomasti. Samankaltaiseen kokemukseen pyritään monin keinoin; joku juo alkoholia, yksi juoksee maratonia, joku käyttää huumeita; kaikissa on kai pohjimmiltaan sama tarkoitus - kokea yksi hetki puhdasta onnea, ilman itsesyytöksiä tai negatiivisia tuntemuksia. Puutarhanhoito on poikkeava siinä, että kasvit ovat positiivinen vastapari; ne eivät kysele, aseta vaatimuksia eivätkä moralisoi. Puutarhanhoito ei ole suoritus eikä hämärrä tajuntaa. Se antaa perspektiiviä ymmärtää itseään, osana luontoa, ja kun omin käsin ja omin voimin kääntää maata, kokee oman rajallisuutensa, mutta palkitsevasti; niinä hetkinä on hyvä olla...

Tunnisteet: hidasta, kasvit, meditointi, mietteet, taiji

...ota pitkät nokoset.

Tunnisteet: hidasta

Zen Habits blogi kuuluu nykyään vakiolukemistooni. Blogi tarjoaa työstressin ja kiireen lamaannuttamille lukijoille keinoja hallita elämää yksinkertaistamalla sitä. Sen sijaan että hoitaisi ahdistusta alkoholilla, nikotiinilla ja kofeiinilla, Zen Habits suosittelee jo tuttuja keinoja: hidastamista, töiden karsimista, priorisointia, meditointia, aikataulutusta ja keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan.

Hyviä neuvoja kannattaa kerrata.

A Guide to Cutting Back When You Feel Overwhelmed

17 Unbeatable Ways to Create a Peaceful, Relaxed Workday

Tunnisteet: hidasta

Slow Down Now sivun Christopher kirjoittaa Zen Habits blogissa siitä kuinka hidastaa vauhtia. Ajatukset ovat pitkälti samoja mitä esitetään Slow kirjassa. Hyvät ideat kannattaa lukea useaan kertaan ja antaa ajatusten tarttua niihin rauhassa.

Chris muistuttaa, että monille hidastaminen saattaa olla vaikeaa. Olen huomannut, että olen tehnyt hidastamisesta uuden projektin sen sijaan, että olisin vähentänyt tekemisiäni.

Innostun usein asioista ja toimin hetken hyvin intensiivisesti asioihin paneutuen ja niitä tehden. Olen aina ollut tällainen. Olen harrastanut lukuisia asioita hetken. Näistä olen sitten poiminut elämääni pidemmäksi ajaksi ne asiat, jotka ovat tuntuneet hyviltä.

Täytyy opetella kestämään tylsyyttä. Olemaan tekemättä mitään. Hidastamisen ei tulisi olla projekti, vaan rauhallista olemista ja tekemistä. Tällainen hätähousu ei opi uutta rytmiä hetkessä, mutta hiljaa hyvä tulee.

How to Slow Down Now (Please Read Slowly)

"...If you’re a rush-aholic and want to slow down, your first impulse may be to try too hard and expect instant results. Making a change takes time and isn’t always easy. Expect a period of some discomfort. Many people who retire from an active life feel themselves at a loss. Hyperactivity is often a defense against boredom, and the fear of slowing down is really a fear of confronting yourself..."

Tunnisteet: hidasta

Törmäsin Adbustersin sivulla sattumalta Slow Down week-tapahtumaan, vai onko kyseessä paremminkin anti-tapahtuma.

Slow Down week, eli Ota Rauhassa-viikko tai Hellitä Hetkeksi-viikko muistuttaa ihmisiä nykyelämän vauhdista. Viikolla halutaan herätellä ihmisiä miettimään mikä elämässä on tärkeää ja sitä käyttääkö aikaansa näihin itselleen tärkeisiin asioihin.

Adbustersin tekemä video selventää hyvin slow-liikkeen tarpeellisuutta ja sitä miksi minäkin aloin hidastaa tahtiani. Suosittelen hidastamista muillekin. Vaimo tokaisi tänään pojalle, että Isi on tuollainen hermoheikki, vaikka onkin rauhoittunut tosi paljon.

Click To Play

Ota Rauhassa-viikolla voi kokeilla vaikka seuraavaa:

- Syö ateriasi ruokapöydän ääressä tekemättä samalla muuta.
- Hidasta kävelytahtiasi.
- TV:n katselun sijaan tarjoa hieronta, rakastele, lue tai ota jalkakylpy.
- Lue sähköposti vain kahdesti päivässä.
- Pidä kännykkä taskussa ellei sinulle soiteta.
- Istu 10 minuuttia paikallasi tekemättä mitään.
- Kokeile miltä meditointi tuntuu.
- Istuta appelsiinin siemen ja katsele sen itämistä.
- Jätä toissijaiset työtehtävät tekemättä.
- Ota työmatkan varrella valokuvia.
- Tee yksi asia kerrallaan kiirehtimättä.

Muita hidastamiskeinoja löytyy helposti. Istu mukavaan tuoliin tai sohvalle, laita silmät kiinni ja odota. Myös teepannun katselu veden lämmetessä on hyväksi havaittu keino. Muista odottaa rauhassa, että tee on sopivan lämpöistä ennen sen juomista.

Adbusters pyrkii saamaan julkistatilaa takaisin mainoksilta ja kulutuskulttuurilta. Parhaiten heidät tunnetaan vastamainoksilta, joita julkaistaan myös Suomessa Voima lehdessä.

Tunnisteet: hidasta

Työpäivien arki on ryöpsähtänyt taas koko hektisyydessään käyntiin. Viime viikolla työtahdin pitäminen kiireettömänä oli vielä lasten leikkiä, mutta tällä viikolla kalenteri on jo täyttynyt huolestuttavaa vauhtia.

Syksyllä huomasin, että töillä on tapana kasaantua tietyille viikoille, jolloin kiire on helposti hermoja raastava ja stressipallo pään sisällä kasvaa sykkien. Valitettavasti, ellen ole huolellinen, tällainen kiireinen aika saattaa muodostua taas heti tammi-helmikuulle. Minua on stressannut jo pelkkä ajatus viime syksyyn verrattavissa olevasta kiireestä.

Kuinka voisin välttää töiden kasaantumista?

Listasin työt, jotka odottavat kahden seuraavan kuukauden sisällä tekemistä. Mietin tarkkaan, mitkä näistä tehtävistä ovat välttämättömiä ja unohdin toissijaiset tehtävät hetkeksi. Aikataulutin tärkeimmät hommat pyrkien jättämään ajattelu- ja rauhoittumisaikaa (päivän tai kaksi) tehtävien välille. Tämän jälkeen mietin voinko delegoida osan ensisijaisista töistä muille. Sovin työkaverin kanssa, että hän osallistuu eräiden neuvotteluiden järjestämiseen ja pohjustukseen.

Toisijaiset tehtävät yritän delegoida muille, siirtää myöhemmäksi tai tehdä pois mikäli tähän riittää aikaa kiirettä pitämättä.

Nyt kalenterini näyttää siedettävämmältä. Kun vielä pystyisi keskittymään yhteen työtehtävään kerrallaan, ajattelematta tulevia töitä. On myös vaarana, että mikäli en ole tarkkana matkan varrella tulee otettua lisää tehtäviä. Täytyy oppia sanomaan ei. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, eihän?

Viime viikolla käyttöön ottamani sähköpostin lukutapa toimii muuten mainiosti ja on rauhoittanut ennen poukkoilevaa työtapaani paljon. Sen lisäksi, että säästän työaikaa rauhallisella työtavalla tuntuu, että myös työpäivät ovat hitusen rauhallisempia ja selkeämpiä.

Työpäiväni näyttää pitkälti tältä:

Sähköposti aamulla
työtehtävä
lounas
sähköposti
työtehtävä
teen juomista
sähköposti
kotiin

Tunnisteet: hidasta, työ

The New York Timesissa on mielenkiintoinen artikkeli monen asian yhtä aikaa tekemisen vaikutuksista ihmisten työtehoon. Englannin kielessä tällaiselle toiminnalle on oma terminsä: multitasking.

The young, according to conventional wisdom, are the most adept multitaskers. Just look at teenagers and young workers in their 20s, e-mailing, instant messaging and listening to iPods at once.

Toimisto työssä ihmisillä on tapana lukea sähköpostia aina kun merkki uudesta viestistä saapuu. Tällöin päivän päätyö, se mitä oli tekemässä ennen emailiin siirtymistä keskeytyy. Pahimmillaan ihmiset kuuntelevat vielä samaan aikaan radiota.

“Multitasking is going to slow you down, increasing the chances of mistakes,”

Tutkimuksissa selvisi, että ihmisillä menee keskeytyksen jälkeen noin 15 minuuttia ennen kuin he voivat palata täyspainoisesti päätehtävän pariin. Ihmiset yksinkertaisesti unohtavat mitä olivat tekemässä ja päätyvät lukemaan muita viestejä tai selaamaan nettiä.

The productivity lost by overtaxed multitaskers cannot be measured precisely, but it is probably a lot. Jonathan B. Spira, chief analyst at Basex, a business-research firm, estimates the cost of interruptions to the American economy at nearly $650 billion a year.

Toisin sanoen kun hidastaa vauhtia tekemällä yhden asian rauhassa loppuun ennen kuin aloittaa seuraavan säästää aikaa. Haastattelututkimuksessa selvisi etää ihmiset arvioivat että 28% heidän työajastaan menee keskeytyksiin ja niistä palautumiseen. Mitä kaikkea sinä ehtidit tehdä jos hidastaisit ja sinulle jäisi kolmannes enemmän työaikaa? Juoda kenties kupin teetä, istua rauhassa ja kuunnella musiikkia, lukea ne raportit joita ei koskaan ehdi lukea...

NYT - Slow Down, Brave Multitasker, and Don’t Read This in Traffic

Tunnisteet: hidasta, työ

Palasin virkistyneenä takaisin töihin. Loma teki todella hyvää. Tuntuu kuin loman alusta olisi kestänyt ikuisuus, olo on niin erilainen. Väsymys, ärtymys ja halu viettää aikaa itsekseen ovat poissa ja tilalla on levännyt ja pahimmat parisuhdesolmut aukaissut minä.

Töihin palaaminen oli lapsekkaasti jännää. Kuinka alkaisin ja pystyisin soveltamaan hitauden periaatteita arjessa? Yksi asia kerrallaan turhaan kiirehtimättä kuullostaa hyvältä, mutta voiko niin toimia käytännön työelämässä?

Päivän aikana huomasin, että periaatteesta lipsuu helposti. Oikeastaan kysymys on valinnoista: matkustanko junalla katsellen maisemia vai jäänkö pois kyydistä ja kuuntelen kännykällä musiikkia, luenko tämän emailin ja vastaan siihen vai selaanko nettiä, syönkö lounasta vai luenko Iltasanomia?

Paikallaan istuminen on pirun vaikeaa. Yritä seuraavan kerran ruokaa odotellessasi olla tarttumatta lehteen, kännykkään tai haarukkaan. Hankalaa, eikö? Aivot tottuneet tekemään koko ajan jotain. Hitauden soveltamisessa täytyy totuttaa aivot rauhallisuuteen. Ehkä viikonloppu nollausten tarve vähenee pikku hiljaa kun aivot saavat levätä ilman alkoholiakin.

Ensimmäinen työpäivä kului leppoisissa merkeissä. Olin hitaasti tehokas ja otin käyttöön uuden tavan lukea sähköpostini. Sähköpostihan on se pieni piru, joka tuhoaa kaiken työajan.

Otan tavaksi lukea sähköpostin kaksi-kolme kertaa päivässä, heti aamulla ja myöhemmin iltapäivällä. Lisäksi vastaan sähköpostiin heti sen luettuani ja mikäli viesti on tärkeä siirrän sen inboxista sille sopivaan kansioon. Tarpeettomat vietit poistan. Näin paniikkia herättävä täysi ja sekava postilaatikko siirtyy historiaan. Inbox on aina siisti ja tyhjä ja löydän luetut ja vastatut viestit helposti kansioista. Sähköpostien luvun jälkeen voin siirtyä nettiselaimelle ja lukea mahdolliset viesteissä linkatut sivut tai siirtyä tekemään jotain muuta. Juoda vaikka kupin teetä jos stressaa.

Mitä sitten sain aikaan kiirehtimättä? Matkustin junalla, join töissä kupin kahvia, luin, vastasin ja lajittelin sähköpostit, söin erinomaista thairuokaa lounaaksi, join kupin teetä, ilmoittauduin taijin peruskursille, siivosin työpöydän, luin sähköposteja ja printtasin raportteja lue nämä-pinoon.

Tänään normaalia aikaisemmin sänkyyn, jotta voin aloittaa ja lopettaa työpäivän aiempaa aikaisemmin. Haluaisin, että illalla on enemmän aikaa olla kotona vaimon ja pojan kanssa.

Tunnisteet: hidasta, mietteet, työ

Joululoma, kauan osotettu kaksi viikkoa, on kulunut parisuhteen solmuja aukoen. Työstressini ja sen surkea hoito alkoholilla johti kuun alussa avioeron partaalle. Ja me kun kuvittelimme että varoitukset avioeron riskistä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana eivät voi koskettaa meitä!

Sain vaimolta lahjaksi tämän päähänpiston vuoksi ostaman Carl Honoren kirjoittaman kirjan Slow - Elä hitaammin!. Luin kirjan joulun välipäivinä samalla kun vakuutin vaimon avioeron tarpeettomuudesta. Olin jo päättänyt muuttaa elämäntapojani jättämällä alkoholin pois kunnes olen kehittänyt keinot vähentää työn aiheuttamaa stressiä ja tarvetta pysäyttää ajatukset viikonloppuisin. Slow oli mahtava lahja tähän tilanteeseen.

Carl itse huomasi tarpeen hiljentää tahtia kun ei malttanut lukea lapselleen iltasatuja. Hänellä oli kiire tehdä jotain muuta. Hän johdattaa lukijan historian kautta nykyaikaan jossa nopeat syö hitaat on muodostunut mantraksi ja tehokkuus jumalaksi.

Olemme unohtaneet taidon odottaa asioita innolla ja nauttia niistä sinä hetkenä kun ne tapahtuvat. Ravintoloitsijoiden mukaan kiireiset illastajat maksavat yhä useammin laskun ja tilaavat taksin jo jälkiruokaa syödessään...Lisäksi meitä vaivaa myös kahden asian tekeminen yhtä aikaa. Se tuntuu niin järkevältä, tehokkaalta ja nykyaikaiselta, mutta johtaa usein vain siihen, että teemme molemmat asiat melko huonosti. Monien ihmisten tavoin minä itse esimerkiksi luen lehteä samalla kun katson televisiota, ja huomaa saavani molemmista vähemmän irti...

Mikä tai kuka tahansa, joka on tiellämme, joka hidastaa meitä tai estää meitä saamasta täsmälleen sitä mitä haluamme juuri silloin kun haluamme on vihollisemme. Niinpä mitättöminkin takaisku, vähäisinkin viivytys, pieninkin hitauden merkki saattaa nykyään raivostuttaa täysin ihmiset, jotka ovat muuten aivan järkeviä...

Tähän johtaa pakkomielteemme tehdä kaikki nopeasti ja säästää aikaa. Vimmaan ja raivoon auton ratissa, lentokoneessa, ostoksilla, ihmissuhteissa, töissä, lomalla ja kuntosalilla. Nopeuden takia elämme vimman aikakautta.

Kirjassa syvennytään lähemmin siihen kuinka ihmiset ympäri maapaööoa ovat alkaneet haroa vastaan ja jarruttaa jatkuvaa kiirettä. Tutustutaan Slowfood liikkeeseen jonka ajatuksena on antaa ihmisille aikaa tehdä itse ruokaa ja syödä se pöydän ääressä yhdessä perheen kanssa sen sijaan että jokainen lämmittää oman eineksen ja palaa huoneeseensa katsomaan televisiota. Opitaan että urheilun ei tarvitse olla vain nopeaa pumppausta tai tehokasta aerobista sykkeen seurantaa ja että seksiä ei tarvitse harrastaa vain kerran viikossa 10 minuutin ajan. Kirjassa ohditaan myös työkiireiden vähentämistä ja vapaa-ajan levon tärkeyttä.

Itselleni kirjan lukeminen oli herättävä kokemus ehkä juuri elämäntilanteeni vuoksi. Monet asioista on itsestään selvyyksiä jotka hoksaa vasta kun joku kirjoittaa sen ylös. Sain kirjasta ideoita, vinkkejä ja tukea elämän palauttamiseksi taas uralleen tai oikeastaan ohjaamiseksi uudelle uralle jossa löytyy aikaa itselleni, perheelle ja työlle.

Aloitin tämän blogin itseterapiana ja toivon että saan täällä kirkastettua ajatuksia ja fiiliksiä samalla kun hidastan omaa aikaani parantaakseni elämääni. Ajattelin lisäksi kirjoitella tänne mukavia hetkiä hitauden hengessä. Ehkä asioiden uudelleen eläminen ja ylöskirjoittaminen auttaa saamaan niistä vielä lisää kokemuksia, kun niitä on hitaasti muhentanut ajatuksissaan.

Useimmat meistä eivät halua nopeuden palvonnan tilalle hitauden palvontaa. Nopeus voi olla hauskaa, tuottavaa ja elinvoimaista, ja maailma olisi köyhempi ilman sitä. Se, mitä maailma tarvitsee ja mitä Slow-liikkeellä on tarjottavanaan, on keskitie, resepti Dolce vitan yhdistämiseksi tietoyhteiskuntaan. Ratkaisuna on tasapaino: kaikkea ei tehdä nopeammin, vaan sopivalla nopeudella. Joskus nopeasti ja joskus taas hitaasti. Hitaus on sitä, että koskaan ei kiirehditä tai pyritä säästämään aikaa, jos sille ei ole erityistä syytä. Se on tyynenä ja kylmähermoisena pysymistä silloinkin, kun olosuhteet pakottavat meitä kiihdyttämään vauhtia. Yksi tapa edistää sisäistä hitautta on varata aikaa asioille jotka tekevät kiirehtimisen mahdottomaksi: meditaatiolle, neulomiselle, puutarhanhoidolle, joogalle, maalaamiselle, lukemiselle, kävelylle ja chi kungille.

Ilokseni olen jo vanha tekijä kaikissa mainituissa hitaiutta vaativissa vapaa-ajan askareissa. Vanha tekijä termi pitää sisällään myös sen että tein näitä asioita joskus kauan sitten. Aionkin löytää aikaa televisiolta ja ylitöiltä tehdä enemmän asioita yhdessä perheen kanssa ja löytää hyvän ajatukset rentouttavan harrastuksen. Taidanpa harjoitella Taijin 24 sarjan uudestaan, laittaa siemeniä itämään, leikkiä enemmän pojan kanssa ja tehdä pidempiä kävelyreissuja koko perheen voimin. Katsotaan mitä ehdin kiirehtimättä tehdä.

Talouselämä - Kun kiire vie kaiken ajan
Carl Honoren kotisivu
Tampereesta Suomen slow city

Tunnisteet: hidasta, kirjat, mietteet

Olen kolmikymppinen nuoreksi klopiksi itsensä tunteva tuore isä. Viimeisen kahden vuoden aikana elämäni on muuttunut todella paljon hyvin lyhyessä ajassa. Suurin osa muutoksista on ollut myönteisempään suuntaan mutta muutoksen rajuudesta johtuen pää ei ole aina pysynyt vauhdissa mukana. Ehkä on hyvä kertoa aluksi kuinka päädyin tietoiseen päätökseen hidastaa menoa ennenkuin kerron siitä kuinka sen teen.

Lukion jälkeen asuinalueemme tiivis kaveriporukka alkoi hajota kun aloimme muuttaa omiin kämppiimme ympäri kaupunkia. Kavereita tapasikin tästä lähtien ainoastaan olutpullo kädessä. Sain opiskelupaikan yliopistosta ja sitä kautta uusia tuttuja. En kuitenkaan innostunut opiskeluelämästä vaan vietin vapaa-aikani pitkäaikaisen tyttöystäväni, myöhemmin avovaimon ja sittemmin ex-avovaimon, ja vanhojen ystävieni kanssa. Tapasin kavereitani olutta nauttien ainakin kerran viikonlopussa useimmiten kaksi kertaa ja satunnaisesti viikolla.

Valmistuin maisteriksi pari vuotta sitten jolloin olin jo kihloissa nykyisen vaimoni ja lapseni äidin kanssa. Kuten (lähes) kaikilla vastavalmistuneilla myös minulla meinasi mennä usko oman alan töiden löytymisestä. Puursin vuorotyötä opiskeluajan palvelutyössä ja etsin kuumeisesti mitä tahansa oman alan työpaikkaa jolla saisin sen kaikkialla vaaditun ensimmäisen työkokemuksen. Raskas työ raskaat huvit.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin olen ollut isä vuoden ja vaativassa oman alan työpaikassa hiukan yli vuoden.

Suurin muutos on ollut isäksi tuleminen. Toisin kuin äidit, isäksi tullaan sinä hetkenä kun vauva syntyy. Äidit saavat ja joutuvat ajatella vauvan parasta jo ennen syntymää ja näin totutella ajatukseen ja elämänmuutokseen etukäteen. Isit kohtaavat muutoksen yhtenä pamauksena. Se että tietää tulevansa isäksi ei ainakaan omalla kohdallani auttanut tai pakottanut sopeutumaan tulevaan vastuuseen.

Isänä olen loistava, ainakin vaimoni mielestä ja jahka poikani oppii puhumaan niin uskoisin että hän on samaa mieltä. Ongelmia alkoi syntyä kun ensimmäisten, väymystä, tunnekuohua ja huolta täynnä olleiden isyyskuukausien aikana työpaineet alkoivat kasvaa. Tein töitä puoli yhdeksästä viiteen ja kotiin palattuani hoidin poikaa kuudesta kahdeksaan jolloin hän yleensä nukahti. Nukahdin useimmiten sohvalle viimeistään yhdeksältä ellen viettänyt loppuiltaa tietokoneella blogeja päivitellen. Parisuhteen hoitaminen jäi meiltä pahasti vauvanhoidon jalkoihin. Kävimme ensimmäisen kerran kahdestaan ulkona kun poikamme oli puoli vuotias.

Olin raskausaikana luvannut vaimolle että pojan synnyttyä jatkuva baareissa juokseminen saa loppua. Aloin lipsua tästä lupauksesta jotta saisin nollattua päässä pyörivät työasiat. Tupakanpolton kykenin lopettamaan kunnes lipsuin myös siitä.

Syksyllä avioliittomme joutui kriisiin kun työni vaativuustaso yhä nousi enkä saanut ajatuksia pois töistä edes kotona. Hoidin stressiäni työnjälkeisillä tuopeilla ja viikonloppuna baareissa. Vaimo koki että en enään viihdy kotona koska en kestä perhe-elämää. En ymmärtänyt miksi hän oli jatkuvasti vihainen. Eikö voisi olla sovussa sen hetken kun en ole töissä? Alkoholin käyttöni nousi suurimmaksi riidan aiheeksi. Olin juonut samalla tavalla, tapa-alkoholistin kerran-kaksi viikossa, lukiosta lähtien, enkä ollut koskaan huomannut sen haittaavan muuta elämää. Päinvastoin koin että juominen rentoutti minua ja humalassa kykenin puhumaan tunteistani.

Joulukuussa vaimo uhkasi erolla ellen hanki apua juomiseen. Havahduin. Olinko tosiaan niin tyhmä että rikkoisin perheeni vain oluen takia? En. Päätin hakea terapiapaikkaa jossa voisin purkaa tunteitani ilman humalaa ja hankkia harrastuksen jonka avulla saisin nollattua työasiat pois päästä.

Tunnisteet: alkoholi, hidasta, mietteet, parisuhde, perhe