Työpäivien arki on ryöpsähtänyt taas koko hektisyydessään käyntiin. Viime viikolla työtahdin pitäminen kiireettömänä oli vielä lasten leikkiä, mutta tällä viikolla kalenteri on jo täyttynyt huolestuttavaa vauhtia.

Syksyllä huomasin, että töillä on tapana kasaantua tietyille viikoille, jolloin kiire on helposti hermoja raastava ja stressipallo pään sisällä kasvaa sykkien. Valitettavasti, ellen ole huolellinen, tällainen kiireinen aika saattaa muodostua taas heti tammi-helmikuulle. Minua on stressannut jo pelkkä ajatus viime syksyyn verrattavissa olevasta kiireestä.

Kuinka voisin välttää töiden kasaantumista?

Listasin työt, jotka odottavat kahden seuraavan kuukauden sisällä tekemistä. Mietin tarkkaan, mitkä näistä tehtävistä ovat välttämättömiä ja unohdin toissijaiset tehtävät hetkeksi. Aikataulutin tärkeimmät hommat pyrkien jättämään ajattelu- ja rauhoittumisaikaa (päivän tai kaksi) tehtävien välille. Tämän jälkeen mietin voinko delegoida osan ensisijaisista töistä muille. Sovin työkaverin kanssa, että hän osallistuu eräiden neuvotteluiden järjestämiseen ja pohjustukseen.

Toisijaiset tehtävät yritän delegoida muille, siirtää myöhemmäksi tai tehdä pois mikäli tähän riittää aikaa kiirettä pitämättä.

Nyt kalenterini näyttää siedettävämmältä. Kun vielä pystyisi keskittymään yhteen työtehtävään kerrallaan, ajattelematta tulevia töitä. On myös vaarana, että mikäli en ole tarkkana matkan varrella tulee otettua lisää tehtäviä. Täytyy oppia sanomaan ei. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, eihän?

Viime viikolla käyttöön ottamani sähköpostin lukutapa toimii muuten mainiosti ja on rauhoittanut ennen poukkoilevaa työtapaani paljon. Sen lisäksi, että säästän työaikaa rauhallisella työtavalla tuntuu, että myös työpäivät ovat hitusen rauhallisempia ja selkeämpiä.

Työpäiväni näyttää pitkälti tältä:

Sähköposti aamulla
työtehtävä
lounas
sähköposti
työtehtävä
teen juomista
sähköposti
kotiin

Tunnisteet: hidasta, työ

This entry was posted by minä, on keskiviikko 9. tammikuuta 2008. You can leave your response.