Jouluna saadut amaryllikset ovat kukkineet keittiön pöydällä viime päiviin saakka. Ollaan pojan kanssa seurailtu kukkien kehitystä ja veikkailtu kuinka monta päivää vielä menee ennen kuin seuraavat kukat puhkeaa. Paras kukinta alkaa olla nyt takana päin. Yksi nuppu odottaa vielä puhkeamistaan. Ritarinkukka on helppo hoitoinen, eikä sitä kannata heittää loppiaisena roskikseen.

Kukkivaa tai nupullista amaryllista ei kastella lainkaan. Kukkien kuihtuessa, kukkavarsi katkaistaan tyvestä terävällä veitsellä. Mutten kasvi alkaa kehittää siemeniä, mikä vie muilta kukilta voimia. Kaikkien kukkavarsien kukittua vaihdetaan multa ja kasvia kastellaan ja lannoitetaan kesää kohti enenevässä määrin. Elokuun paikkeilla kastelua vähennetään. Kasvin lehdet kuihtuvat loppukesästä, minkä jälkeen voi jäädä odottelemaan uusia komeita kukkia.

Saint Pauliani ei innostunut kehittämään vesilasissa juuria. Tai no, lilluttuaan kuukauden vesilasissa kahden lehden ruotiin kehittyi noin puolen sentin juuret. Mummo epäili huonon juurtumisen johtuvan pimeästä vuodenajasta ja että lehdet kannattaisi istuttaa lehtilapaa myöten kosteaan multaan. Kokeillaan auttaako Mummon neuvot.

 

Tunnisteet: kasvit

This entry was posted by minä, on sunnuntai 10. helmikuuta 2008. You can leave your response.